IRC-Galleria

Olet loinen elämässäni.

Roikut perässäni, vaikken
edes kaipaa sinua.
En tarvitse sinua, en halua sinua.

Et ymmärrä poistua, et lähteä.
Et lähde vaikka käskisin,
et suostu kuuntelemaan.

Olen yrittänyt kertoa sinulle,
olen yrittänyt osoittaa sen.

Olen yrittänyt kaikkeni,
mutta siltikään et tunnu tajuavan,
etten todellakaan rakasta sinua.

En ole luultavasti koskaan rakastanutkaan.
Luulin rakastavani, mutta en, en rakastanut!

Ymmärrän sen nyt.

Haluan sinut pois elämästäni,
Haluan sinut pois mielestäni.

En halua sinua tänne. Mene pois, äläkä tule takaisin!

Älä katso taaksesi, älä ajattele meitä.
Älä minua. Älä puhu meistä tai minusta.

Älä tee mitään mikä liittyisi minuun
tai yhteiseen menneisyyteemme.

Sillä en minäkään ajattele meitä. En puhu meistä.
En katso taakseni tai elä menneisyydessä.

Tämä on viimeinen kerta
kun sinuun uhraan ajatuksiani.
Aikaani. Elämääni.

Enää et minun elämääni kuulu.
Et ole osa sitä.

Pysy poissa, älä tule takaisin.
Seuraavalla kerralla en ole enää näin armelias.


-maageli-

Nostit minut vahvoille käsivarsillesi
kuin olisin ollut ilmaa. Kannoit minut vuoteeni luo,
laskit sille lepäämään ja asetuit pitkäksesi viereeni.

Vedit minut syliisi ja pitelit minusta lujasti kiinni,
etkä päästänyt irti.

Painauduin tiukasti rintaasi vasten, suljin silmäni.
Kuuntelin sydämesi tasaisia lyöntejä ja rauhallista hengitystäsi.
Tunsin lämpöisen hengityksesi ihollani.

Sait minut rauhoittumaan pelkällä läsnäolollasi. Et tarvinnut
sanoja karkottaaksesi mieltäni ahdistavat painajaismaiset muistot.

Et tarvinnut välineitä katkaistaksesi syöksykierteeni.
Matkan kohti tuntematonta, jotain mitä olisin myöhemmin
tullut katumaan.

Sinun ei tarvinnut kuin olla vieressäni, pidellä minua sylissäsi,
olla läsnä.

En tuntenut oloani kiusalliseksi.
En ahdistavaksi. En epämukavaksi.

Tunsin olevani turvassa, mikään ei voisi minua satuttaa.
Kukaan ei voisi enää haavoittaa haavoitettua.
Kukaan ei pystyisi astumaan ympärilleni
pystyttämiesi murtumattomien muurien läpi.

Kukaan ei yltäisi minuun, eikä sitä kukaan haluaisikaan
sinun seistessä vierelläni.

Olet minun muurini.
Olet minun suojelijani.
Olet suojelusenkelini.


-maageli-

Olenko oikeassa ja muut väärässä?
Anna niiden olla väärrässä.
En halua, että ne on oikeessa.

Toiset sanoo, et sä huijaat, et sä valehtelet.
Ettei sun suusta tule ainoatakaa lausetta
tai edes pientä sanaa, jotka olis totta.

Että millään, mitä sä sanoit, ei ollut totuutta alla.

Itken karvaita kyyneliä yksin ollessani,
en sun takias, vaan itseni.

Miten mä saatoin olla niin typerä?
Miten mä saatoin uskoa, että sä voisit muuttua?

Mä tiesin sun menneisyytesi, tiesin sun luurankosi.
Tiesin kaiken mitä vain oli tiedettävissä, ja paljon sellaistakin,
mistä en edes olisi välittänyt tietää.

Kaiken tämän jälkeenkään,
en halunnut uskoa susta mitään pahaa.

Nyt tiedän ja tunnen itseni tyhjäksi.
Loppuun poltetuksi.

Olen pelkkä tyhjä kuori, vailla mitään.
Vailla tunteita.
Vailla rakkautta.

Vailla sitä oikeaa.

-Maageli-