IRC-Galleria

mä niin vihaan äitien päiviä! oikiasti vihaan! sitte ku mulla on lapsia joskus, en koskaan pyydä niitä viettämään mitää äitienpäivää. en koskaa pakota niitä ostamaan mulle lahjaa tai mitää! jos ne haluaa, ni ok, mut en koskaa tee ittestäni mitää sellasta "hei olen äitisi sinun täytyy palvoa minua ja rakastaa vaikka mikä olisi, et koskaan saa hylätä minua ja sinun täytyy seistä aina vierelläni ja pitää inusta huolta, koska olethan sentään lapseni, ja olen sentään äitisi!" hitto, jos mä teen vaikka niin pahan mokan sen lapsen kohdalla, että se ei voi ku vihata mua, ja jos tiän että oon tehny virheen en koskaa vetoa siihen"oonhan sut kasvattanu ja annoin sulle elämän, sä et voi vihata mua vaan sun on pakko rakastaa mua" joo se että antaa toiselle elämän ja kasvattaa sen, ei se oo sen lapsen päätös ollu vaan sen äiteen.. on itte päättäny tehä sen homman eikä lapsella ooo siihenn osaa eikä arpaa, eikä sen tarvi siks tehä mitää vastapalveluksia.
sitäpaitsi, äidit on yliarvostettuja. niitä pitää kunnioitaa ja kohdella oikein ja palvoa ja kaikkee paskaa, vaikka läheskää kaikki äidit ei oo sen arvosia, mut se täytyy vaan tehsä koska `onhan se äiti´ vittu ite on päättäny äidiks ruveta, oma on ongelmansa!ei se nyt niin ihmeellinen ihminen oo jos on äiti, se on ihminen ku muutki! äidit ei oo yli-ihmisiä! ne on ihmisiä niinku kuka tahansa. eikä niiistä aina voi tykätä, niitä ei aina voi rakastaa, niiden kans ei aina vaan tuu toimeen, ja jos nii on, paree olla olematta tekemisis, ku riidellä jostai koko ajan, niin että molemmat on surullisia. ei kaikista vaan voi tykätä. äideistä on vaan hankala päästä eroon...
kiitos, ja pliis, jättäkää toi äitienpäivätouhotus vähemmälle.
kiitos ja hyvät äitienpäivät niille hyville oikeille äideille.