IRC-Galleria

elämä on ihmeellistä. Sitä luulee, ettei koskaa enää kuule mitään jostain ennen niin tärkeästä ihmisestä. sitte yhtäkkiä, ku sitä on jo lakannu odottamasta ja toivomasta, se joku vaan pamahtaa takas elämään. ihan odottamatta ja ihan yllättäen, sekottaen pakkaa (ihan positiivisella tavalla). sitte sitä ei vaan tiedä mitä pitäis ajatella ja miten päin sitä pitäis enää istua tai olla. Sitte yllättävintä on ku huomaa puhuvansa saman ihmisen kanssa puhelimessa, ja ihmisen ääni onki niin tuttu mutta silti niin tuntematon. jotenki on vaan ihanaa kuulla se ääni, mut sit samalla jännittävää, ku toisaalta se on niin omituista ja jotenki ku puhuis vieraalle muttei kumminkaa.

ja mikä pelottavinta, koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.
siinä voi joko käydä hyvin tai huonosti. Toivottavasti vaan koskaa enää ei tarvi käydä läpi mitää samanlaista mitä joskus.
mutta ehkä pitäis vaan mennä mukana ja antaa toda tulevaisuuden tullessaan kaiken mitä se päättää tuoda.
ehkä nyt vaan pitää nauttia siitä mitä on ehkä saamassa takaisin.