Tapasin tänään maailman positiivisimman ihmisen. Se on jännä ku sitä heti alkaa miettimään, että onkohan tuolla nyt kaikki inkkarit kanootissa. Sitten tulee semmonen onnellinen olo, mutta tuleeko se siitä että positiivisuus on ottanut vallan hetkeksi? Vai siitä, että voi olla lähes varma, että itsellä on useampia inkkareita kyydissä..?
KAKSI IHMISTÄ ELÄÄ NYT SAMALLA AJASTIMELLA, JA SE AIHEUTTAA EPÄVARMUUTTA.
"En tiennytkään, jotta ihmiset voi antaa toiselle osan omasta elämästään."
SELLAISTA SATTUU KAIKEN AIKAA.
Antaspa joku mulle lahjaksi semmosen oikeen juoksemisen lahjan. Että pystys oikeesti juokseen maailman kaukaisimpiin ääriin. En enää ikinä hölkkäis tai kävelis. Juoksisin kaikkialle!