IRC-Galleria

On kello 4:00 eräänä sateisena ja koleana maanantai aamuna. Pikku Laura on nukkunut vajaan viisi tuntia, kuitenkin hänen on noustava töihin vaikka kuinka väsyttäisi. Kun Laura alkaa valmistaa aamupalaa, hän huomaa nenästään valuvan punaista nestettä. Oletettakoon tämän olevan verta, mutta nuorempien lukioiden psyykettä sääsäten sanotaan sen olevan mansikka-mehua. Pikku Laura ei tästä säikähdä, vaan asettaa tyynesti tupon nenäänsä.
Aamupalaksi hän nauttii vihreän omenan, ruisleipää sekä paksu pepe lakua.

Viisitoista minuuttia yli viiden pikku Lauran isä näyttää lähdön merkkejä. Laura pakkaa eväänsä ja pukee mitä tyylikkäimmän työasunsa. Hänellä on yllään tumman siniset kumisaappaat, tumman siniset kurahousut, violetti sadetta pitämätön takki sekä vihreä lakki, tähän asuun lisättynä tuppo nenässä hän oli varsin tyylikäs. Asun käytännöllisyys voitti kuitenkin tyyli puutteet. (Paitsi että housut valuivat koko ajan eikä hakaneuloista ollut apua.) Puoli kuudelta pikku Laura ja hänen isoveljensä olivat mansikkamaalla ja jälleen ensimmäisinä.

Sää on vielä poutainen, kun Laura palauttaa ensimmäisen mansikka sankollisensa. Rahankiilto silmissään pikku Laura lähtee poimimaan toista sankollista, kunnes pilvet puhkeavat itkuun hänen yllään. Pikku Lauran takki ei pidä vettä, joten Laura kastuu, tämä ei häntä kuitenkaan häiritse, kuten ei myöskään se, että hänen masuunsa sattuu.''Homeessa ovat.'' totesi Laura mansikoista. ''Eivät kuitenkaan kasvata tänään hiuksia, viimeviikolla niillä oli permanentit.''

Lauran isoveli päättää, että he voisivat lähteä kotiin aikaisemmalla linja-autolla. Tämä sopii Lauralle sillä hän saapi pian kuudennen sankkonsa poimittua. Viimeiset rivit olivat helppoa kauraa, sillä mansikat olivat tomaatin kokoisia.

Palautettuaan viimeiset sankollisensa he lähtevät kohti linkkapysäkkiä. Hetkeksi Laura ja hänen isoveljensä jäävät suustaan kiinni. He kuitenkin lähtevät pian kiirehtimään jälleen juosten pysäkille ollakseen siellä ajoissa. Pikku Laura jää seisomaan näkyville ettei linja-auto varmasti aja ohi. He odottivat 5 minuuttia, 10minuuttia....15-,20 minuuttia. He totesivat ettei linkka tule joten Laura soittaa toiselle isoveljelleen siinä toivossa, että tämä olisi vielä kotona ja voisi hakea heidät. Isoveli ei kuitenkaan vastaa joten Laura soittaa äidilleen. Äiti kerto suruviestinä, että isoveli on jo lähtenyt oman kotiinsa. Tässä vaiheessa on varmaan jo turhaaki sanoa että piiku Lauraa vitutti niin paljon kuin pientä ihmistä vain voi vituttaa. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa: 1. odottaa paikallaan seuraavat kaksi tuntia seuraavaa autoa tai 2. marssia 7 kilometri seuraavaan kylään odottamaan seuraavaa autoa.
Pikku Laura vastoin omaa tahtoaan marssi isoveljensä perässä ne 7 kilometriä siunaten mielessään kyseisen linkkakuskin.

(Mainittakoon ettei tämä ole ensimmäinen kerta kun kaksikko joutuu tarpomaan tätä matkaa.) Kotiin viimein saavuttuaan pikku Laura sammuu sohvalle pitkille päiväunille.