IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=eA1O_aFlGVo&feature=youtube_gdata

Tulipahan tehtyä vielä video ennen kuin loma loppuu.

On jokseenkin mielenkiintoista miten arkiset asiat ovat monesti ne kaikkein pelottavimmat. Ovathan ne tietenkin aina läsnä ja uskottavampia. Kauhulokuvissa monesti pelon kohteet voivat olla todellisuudesta nähden kaukaa haettuja, mutta sitten joku henkiolennoista kertova dokumentti tyyppinen ohjelma, missä joku kertoo nähneensä peilinkautta jnkun seisovan takanaan....
Pelkäätkö mörköä? Vai että sinun peiliisi ilmestyy ylimääräiset kasvot?

Istun rauhassa koneella työstäen uutta video projektiani, kun silmieni edessä välähtää sekä räsähtää...Ei mene kuin hetki ja taivas mylmähtää ROAAAAAAWR! Taivas varjele owo ois saana rymistä useammin kuin kolmesti.

Monikaan ei tajua syksyn kauneutta. Se on se sama selittämätön innostus joka nousee pintaan lapsena aina ensimmäisillä koulupäivillä, kun on aljon uusia koulutarvikkeita yms. Olen nyt nuorena rakastunut syksyyn. Se on pimeä,kostea, synkkä ja melankolinen. Varsinkin ne äivät jolloin taivas on pilvetön ja lehdet keltaisia. Kaunista! Pimeänä ja kosteana iltana on mukava olla sisällä, kun on ensin nauttinut syksyn raikkaista tuulosista ja lehtisateesta. Sisällä voi juoda kupposen kuumaa ja olla kynttilän valossa. Monet näkevät syksyssä vain se koseuden ja koulun alkamisen.

Voivoivoivoivoi lehdet kellastuvat ja alle kaksiviikkoa lomaaa DX en ole kerennyt pöhnäilemään tarpeeksiii. Muttah tosiaan eilen oli elämäni ensimmäinen tilipäivä TTwTT olo on kuin Roope Ankalla, mutta kyse ei ole rikkaudesta vaan uurastuksesta.

Nonniiih Allikosta ojaan eli mökiltä kotiin. Kenellä oli ikävä :D Hello Kerrompama teille, että oli muksa reissu. Sorsia oli ja soudin mah vain.

Pikku Laura oli jälleen noussut aamu neljältä, jotta olisi valmis töihin lähtöön varttia yli viisi. Laura on kehitellyt idean valuvien kurahousujen varalle: Pikku Laura omistaa remmihousut joihin kuuluu ''henkselit.'' Hän yrittää käyttää näitä, mutta joutuu toteamaan työmaalla, ettei tämäkään toiminut.

Pikku Laura ja hänen isoveljensä pääsevät pellolle ensimmäisinä poimimaan. Marja on kuitenkin erittäin paskaa laatua, joten sankko täyttyy tuskaisen hitaasti.''Näissähän on enemmän hometta kuin meidän koulussa.'' Myöskin hyttyset ovat löytäneet Lauran.

Mansikkamaa on tänään täynnä elämää, sillä Laura törmää edetessään kolmeen sisiliskon poikaseen sekä kahteen sammakkoon. Toinen sammakko oli iso ja toinen vain sormenpään kokoinen. Sisiliskot olivat Laurasta erittäin suloisia ja jos hän ei olisi ollut töissä, hän varmasti olisi yrittänyt ottaa nämä kädelleen. Yksi liskoista kipitti hänen jalallaan ja siitä hän ei voinut kuin ottaa tämän kädelleen. Lisko kiipesi Lauran käsivartta ylöspäin ja vaikka yhdessä vaiheessa Laura koittikin päästää liskon takaisin vapauteen, tämä vain kapusi ylemmäs käsivarrella.

Uuden seuralaisensa kanssa Pikku Laura jatkaa työskentelyään. Laura myöskin arvelee löytäneensä kuolleen hiiren, mutta se olikin erittäin homeinen mansikka. Ikäväkseen hän tuntee kuinka olo muuttuu voimattomammaksi hetki hetkeltä. Lauralla on diabeettes ja hän kokemuksesta tietää, että nyt on verensokerit alhaalla, hän ei kuitenkaan halua palata vajaan sankon kanssa vaan päättää poimia 10 litran sankkonsa loppuun. Kun tämä on viimeinkin täynnä hän palaa ''tukikohtaan'' ja mätystää karkkia.

Viimeiselle riville siirtyessään pikku Lauralla on edessään uusi vihollinen, itikoiden sukua edustavia hyttysiä. Nämä kamikaze -lentäjät himoitsevat pikku Lauran tummaa ja niin suloisen makeaa siltikin rasvaista verta. Lannistumatta vihollisen taukoamattomasta hyökkäyksestä Laura saa viimeisen sankkonsa täyteen, ja lähtee sitämyöten litomaan.
Tälläkertaa hän ei aijo jäädä linja-autosta vaan istuu risti-istunnassa tuimasti tuijottaen tielle, ollakseen valmis vaikka hyppäämään linjurin eteen.

Pikku Laura on tyytyväinen päivän saaliiseen, sillä hänen omian laskujensa mukaan hän olisi nyt tienannut itselleen uuden puhelimen.

On kello 4:00 eräänä sateisena ja koleana maanantai aamuna. Pikku Laura on nukkunut vajaan viisi tuntia, kuitenkin hänen on noustava töihin vaikka kuinka väsyttäisi. Kun Laura alkaa valmistaa aamupalaa, hän huomaa nenästään valuvan punaista nestettä. Oletettakoon tämän olevan verta, mutta nuorempien lukioiden psyykettä sääsäten sanotaan sen olevan mansikka-mehua. Pikku Laura ei tästä säikähdä, vaan asettaa tyynesti tupon nenäänsä.
Aamupalaksi hän nauttii vihreän omenan, ruisleipää sekä paksu pepe lakua.

Viisitoista minuuttia yli viiden pikku Lauran isä näyttää lähdön merkkejä. Laura pakkaa eväänsä ja pukee mitä tyylikkäimmän työasunsa. Hänellä on yllään tumman siniset kumisaappaat, tumman siniset kurahousut, violetti sadetta pitämätön takki sekä vihreä lakki, tähän asuun lisättynä tuppo nenässä hän oli varsin tyylikäs. Asun käytännöllisyys voitti kuitenkin tyyli puutteet. (Paitsi että housut valuivat koko ajan eikä hakaneuloista ollut apua.) Puoli kuudelta pikku Laura ja hänen isoveljensä olivat mansikkamaalla ja jälleen ensimmäisinä.

Sää on vielä poutainen, kun Laura palauttaa ensimmäisen mansikka sankollisensa. Rahankiilto silmissään pikku Laura lähtee poimimaan toista sankollista, kunnes pilvet puhkeavat itkuun hänen yllään. Pikku Lauran takki ei pidä vettä, joten Laura kastuu, tämä ei häntä kuitenkaan häiritse, kuten ei myöskään se, että hänen masuunsa sattuu.''Homeessa ovat.'' totesi Laura mansikoista. ''Eivät kuitenkaan kasvata tänään hiuksia, viimeviikolla niillä oli permanentit.''

Lauran isoveli päättää, että he voisivat lähteä kotiin aikaisemmalla linja-autolla. Tämä sopii Lauralle sillä hän saapi pian kuudennen sankkonsa poimittua. Viimeiset rivit olivat helppoa kauraa, sillä mansikat olivat tomaatin kokoisia.

Palautettuaan viimeiset sankollisensa he lähtevät kohti linkkapysäkkiä. Hetkeksi Laura ja hänen isoveljensä jäävät suustaan kiinni. He kuitenkin lähtevät pian kiirehtimään jälleen juosten pysäkille ollakseen siellä ajoissa. Pikku Laura jää seisomaan näkyville ettei linja-auto varmasti aja ohi. He odottivat 5 minuuttia, 10minuuttia....15-,20 minuuttia. He totesivat ettei linkka tule joten Laura soittaa toiselle isoveljelleen siinä toivossa, että tämä olisi vielä kotona ja voisi hakea heidät. Isoveli ei kuitenkaan vastaa joten Laura soittaa äidilleen. Äiti kerto suruviestinä, että isoveli on jo lähtenyt oman kotiinsa. Tässä vaiheessa on varmaan jo turhaaki sanoa että piiku Lauraa vitutti niin paljon kuin pientä ihmistä vain voi vituttaa. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa: 1. odottaa paikallaan seuraavat kaksi tuntia seuraavaa autoa tai 2. marssia 7 kilometri seuraavaan kylään odottamaan seuraavaa autoa.
Pikku Laura vastoin omaa tahtoaan marssi isoveljensä perässä ne 7 kilometriä siunaten mielessään kyseisen linkkakuskin.

(Mainittakoon ettei tämä ole ensimmäinen kerta kun kaksikko joutuu tarpomaan tätä matkaa.) Kotiin viimein saavuttuaan pikku Laura sammuu sohvalle pitkille päiväunille.