En tiedä mikä sai minut rakastumaan sinuun, en tiedä
mikä laukaisi tämän kaipuun.
Tietysti olit kaunis, mutta oli sinussa muutakin,
katseesi ja eleesi, ne lävistivät sydämeni.
Olemuksesi, se jotenkin vangitsi.
Se veti minua puoleensa,
se oli mieleenpainuvaa vaikutusta,
radiosoiton kaltaista.
Olit kuin kaunis rakkauslaulu, joka jäi soimaan mielessäni,
jäi soimaan alitajunnassani,
jäi soimaan sydämessäni,
ja syvällä sielussani, olet kuin minulle tehty, olet
laulu johon en koskaan
kyllästy, eikä me edes hyvästelty,
jokin ei anna minun unohtaa sinua, mutta toivottavasti
se on vain hyvä asia
****************
Kultaiseen hiekkaan sä sydämen piirsit,
katsoit mua kuin aarretta,
kuiskasit sanat I love you.
Suudelman hellän ja suloisen,
sä painoit mun huulillein.
Me hiljaa siinä istuttiin, katsottiin ja
yhdessä myös lähdettiin.
Emme koskaan palanneet yhdessä, vain minä.
Istuin kultaisella hiekalla,
en enää nähnyt rakkauden merkkiä, sydäntä,
se oli poissa.
Meri oli huuhtonut sen mukanaan,
mys meidän rakkautemme.
****************
Jokainen sana, jonka sanoit poltteli ihollani.
Minä olin kaivannut niin paljon ääntäsi.
Sitä, kuinka kuiskasit korvaani kauniita
sanoja, viettelit mieleni mukaan leikkiisi, joka veisi
meidät taivaisiin.
Luoja miten olinkaan ikävöinyt sitä.
Joskus sinä lähdit sanomatta sanaakaan, katosit vain.
Silloin taivas itki kanssani, suri kohtaloani. Sitä,
kuinka jouduin olemaan yksin.
Jokainen päivä istuin taloni portailla, katselin ruusupensasta
portinpielessä ja kohotin katseeni jokaisen kuulemani askeleen
takia. Vain siksi, että ikävöin sinua.
Silloin, kun ikävä painoi päälleni tummana varjona, mietin
karheita taiteilijan sormiasi, suloista, hieman sekaisin olevaa
hiuspehkoasi ja käheää ääntäsi, sekä niitä sinisiä silmiäsi, joihin olin
ensisilmäyksellä rakastunut.
Tapasi puhutella minua, oli ihan omaa luokkaansa.
Äänesi suuteli korviani, sormesi tanssahtelivat ihollanin ja saivat
minut ekstaasiin.
Öisin saatoit herättää minut vain sanoaksesi rakastavasi minua.
Maksaisin mitä tahansa, että saisin nuo yöt takaisin. Että saisin taas
tuntea sormesi ihollani, henkäyksesi kasvoillani. Mutta en voi.
Se on menneisyyttä. Sinä olet menneisyyttä.