IRC-Galleria

Äiti eilen valitti ko syötiin kaikki puudeli piparit niin päätin tänään tehä sille iiihan omat :)

Puhuin Marin kans puhelimessa ja kysyin että oonko muistanu kertoo sille Eikasta.
Eikä oltu sit nähty kahteen viikkoon, eikä Mari oo kattonu näitä merkintöjä niin eihän se tienny koko asiasta.

Aluks mua ei itkettäny, mut ku Mari rupes itkee ja puhuu kuinka ihana Eikka oli, niin aloin sitte mieki.

Ja mulla on niin kauhee ikävä sitä. Olin tänään taas yksin kotona
ja olin ihan varma et kuulin kuinka Eikka ois naukassu,
just silleen ko se aina maukuu ko Nette kiusaa sitä.

Sen jälkeen me mentiinki viemään pikkusen haudalle kynttilä.

Sitte päädyttiinki juoruileen ja kattoo telkkua.
Oli kyllä mukavaa <3
Ihmeteltii yhessä kuinka Minttu on pallo ja leikattiin jopa kynnetkin yhteisvoimin.:)
Minttu siitä vähä sitte möksähti eikä näyttäytyny oikeen enää.:P

Huomanne sitte nähään taas ja mennään jopa kirkkoon.;)
Meea ja Miro mukana tietenki.

Eliisalle Onnea <3
t: Anna-mummu

Elisabet on nimi kuninkaalinen
Sen Eliisaksi me lievensimme hyväillen
Sen loisto ylväs mutta aurinkoinen on
Se antaa kantajalleen suuren kohtalon
Ja joka Ellun ystäväkseen saa
Sen eloon uusi hohto lankeaa

Olimme silloin ehkä Kalajoen kristillisessä opistossa :)
Repesin totaalisesti ko löysin ton

Siis totaalisesti oikea voitti talentin!
GO GO!

Vielä kolme päivää.
Onneks kulta tulee huomenna tänne mun luokse yöksi niin ei tartte olla kahta viikkoa erossa<3

Tulipahan vaan mieleen, että onhan mulla tietty kaks sänkyy,
mut ei toista peittoo tai tyynyä.
On mulla tieten jööti :'D

Ja seki viel että onkohan mulla sille ruokaa :D
Nooo.. Kyllähän sitä huomenissa voi viel kaupassa käydä,
mut kyllä mie luulen et siitä annoksesta riittää Jannellekki,
mitä meinaan huomen kokata.

Mut se on täysin eri asia jääkö mulle siitä sitte sunnuntaille ruokaa :D

Noh.. Nyt vessan kauttaa nukkuun.
Öitää

Viideltä vasta takaste kentuslle ja senki jälkee saa sit melkee jo heti lähtiä.

Eilen puhuttii äitin kans Eikasta ja se kerto kaiken mitä ties.
Se helpotti mun oloa tosi paljon, mut silti oli pakko kysyä,
"Ootteko ihan varmoja että se oli Eikka?"

"Valitettavasti se oli niin meidän Eikka ku vaan voi olla.."
Oli äitin vastaus. Mut edelleen mie jaksan toivoo, et se tulee takas.
Ehkä se on lavastanu kuolemansa ja kohta se tulee takas sillä ilmeellä:"Hahahaa, huijasinpas teitä!"

Vaikka kissat on tosi itsenäisii, meidän Eikka ei ollu sitä.
Katoin just tänään kaikkia vanhoja kuvia ja se on aina ollu menossa mukana.
Keskipisteenä.. Kerjänny huomiota..

Edelleen mie välillä kuulen sen askelia ja katon välillä Morttia Eikaksi.
Outoa olla jääkaapillakin kun on vaan kaksi silmäparia odottamassa makkaraa.
Missä on ne maailman kauneimmat silmät?

Tavallaan oli kamalaaki kuunnella äitiä eilen.
Se sano että Eikka oli maannu sillee päin et se oli selvästi ollu tulos kotiin.
Ajatella, että sillä oli matkaa vaan sen tien ylitys, pellon poikki, Marin pihan läpi ja nopeasti tietä pitkin meille.
Ja se tieteki jäi just siinä ekalla etapilla auton alle..
Kamalaa oli myös se, että äiti sano että sen päältä ei oltu ajettu.
Luultavasti se oli jääny auton ALLE, eli renkaiden väliin ja sieltä auton alta joku osa on lyöny sitä päähän.
Voi kulta rakas, jos oisit pitäny päätäs alenpana oisit mun kans nyt tässä..

Vein tänään Jannen kans pikkuselle kynttilän haudalle.