Vaellan pimeydessä,
varjojen leikkiessä ympärilläni.
Saavun metsätielle.
Kuulen askeleita takanani.
Ne kuuluvat aina vain lähempää,
ja lähempää.
Juoksen,
kovempaa, kuin koskaan.
Askeleet takananikin yltyvät juoksuksi.
Ne saavuttavat minua,
hitaasti,
askel, askeeleelta.
Hiki valuu otsaltani.
Jalkojani särkee,
ja ne tuntuvat painavimmilta kuin ennen.
Kaadun maahan,
enkä pääse enää ylös.
Siinä istun,
ja odotan lähenevää loppua.
Takaa-ajaja ilmestyy mutkan takaa,
ja lähestyy minua.
Kuulen hänen raskaan hengityksensä,
kun hän tulee lähemmäksi.
Hän nostaa viikatteen.
Huudan,
mutta, en kuule ääntäni.
EI!!! ...
Herään sängystäni hiestä märkänä.