IRC-Galleria

Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni koira uneen vaipuu.

On päivän leikit jääneet taa,
ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.

-Hannele Vänskä-

Joka ei katso ohitseni poissaolevana, omia asioita ajatellen,
vaan on läsnä tässä hetkessä, on minua varten.

Joka ei vaihda minua nuorempaan, kauniimpaan, henkevämpään.
Jota ei haittaa vähääkään, jos olen liian lihava, laiha, pitkä,
lyhyt tai kun vanheneminen ja sairaus ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä
- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olet aurinko, kuu ja tähdet, kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
maailman keskipiste. Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle, sydämeen asti, kun kärsin. - Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran. - Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna, aina, uskollisesti, täydesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä, henkensä minun käsiini.

Minun koirani. Minun elämäni koirat.

Kylmä nenä. Pari kosteita, pyöreitä silmiä.
Lämmin katse. Kohoava tassu ja kallistunut pää.
Korvat, jotka yrittävät käsittää ja ymmärtää.
Sinun koirasi...