siinäpä se vasta onkin pulma.. siis miksi elämästä tehdään välillä oikea sekamelska ja sitten tuntuu että muiden elämä on nii yksinkertaista ja helppoa. Valitakko tunteet vai tottumus? Jos joku osaa sen mulle kertoo nii kiitos. Siis tunteethan vie ihmistä mennen tullen ja palatessa ja niihin ei aina pidä luottaa, mutta mitä jos siitä on aikaa kun on viimeksi edes tuntenut muuta kuin kipua ja tuskaa. Viimeaikoina mitään muuta tunnetta löytynyt, paitsi joskus jotain pientä. suuremmat tunteet muualla. Miksi?
Kuuluisimpa niihin ihmisiin joille elämä olisi helppoa, mutta ei. aina tietty voi toivoa että asiat selviäisivät itsestään, mikä on täysin idioottia...