IRC-Galleria

Elämän vuoristorata on joko tosi ärsyttävä käsite tai sitten ihan todellisena otettava asia. siis joskus tämän elämän ylä- ja lamäet vaan on nii suuria että niiden aiheuttamat tunnekuohut heittää yli. mikä silloin neuvoksi?

kertokaa joku mulle rakkaudesta?
mistä mä tiiän olenko oikeesti, siis ihan oikeesti rakastunut?
Onko se niinku onni että kun se menee ohi nii sitten sen vasta saa selville vai mikä se juttu on?
onko se sitä että tulee surulliseksi, kun kuulee kuinka hyvin toisille menee sen jälkeen kun oman suhteen on pistänyt poikki?
onko ainainen riiteleminen vai rajojen hakemista vai mitä se on?
onko järkee takertuu vanhaan hyvään aikaa ihan vaan sentakii että tulevaisuus ei näytä hyvältä, tai että tulevaisuus näyttää jos ei hyvältä nii jonkinlaiselta?
Miksi rakastuminen on nii vaikeeta ja silti on nii helppoa saaha se tunne pirstaleiksi ja entaa toisten käyttää sua hyväksi ja sitten huomaatkin että oot tehnyt kaiken väärin vaan kokeilunhalun takia? tai jotain?
Ehkä elämä koettelee vasiten niitä joille se muutenkin on vaikeeta, ehkä rakkaus tekee samoin. mutta onko ensimmäisen rakkauden jälkeen vaikeaa rakastua uuteen ihmiseen? vai viekö ensi rakkaus aina voiton?

mikä rakkaudesta tekee sen että siihen ihmiset nii vähän panostaa?
Miksi nykyään ei rakastuta enää vaan kaytetään toisia hyväksi ja sitten kun on oikeasti rakastunut ei tajua sen merkitystä? MIKSI?

no joo.. aamu alkaa taas ihan mukavasti, toivottavasti päivä jatkuu samaa rataa... töihin illaksi mutta tästä vapaastahan voi nyt kuitenkin yrittää nauttia ku on näin hyvä ilmakin.

joo. ei kait mulla mitään ihmeellistä tällä kertaa... elämä hymyilee kilpaa auringon kanssa tai no ei ihan mutta kuitenki :)

......

NO ei se päivä sitten samaa rataa jatkunutkaan mutta minkäs teet.. aina ei voi voittaa...

niin, kaikkee muuta. Kumma homma että elämä tuppaa kuitenki järjestään itsensä kohilleen, tai no siitä kuinka kohillaan se on, en vielä tiedä mutta jotain sinne päin kuitenki.

en tiiä.. kai se elämä on suunnitellut mulle näin.. koko elämä kahlotaan läpi jollain ilveellä..

siinäpä se vasta onkin pulma.. siis miksi elämästä tehdään välillä oikea sekamelska ja sitten tuntuu että muiden elämä on nii yksinkertaista ja helppoa. Valitakko tunteet vai tottumus? Jos joku osaa sen mulle kertoo nii kiitos. Siis tunteethan vie ihmistä mennen tullen ja palatessa ja niihin ei aina pidä luottaa, mutta mitä jos siitä on aikaa kun on viimeksi edes tuntenut muuta kuin kipua ja tuskaa. Viimeaikoina mitään muuta tunnetta löytynyt, paitsi joskus jotain pientä. suuremmat tunteet muualla. Miksi?


Kuuluisimpa niihin ihmisiin joille elämä olisi helppoa, mutta ei. aina tietty voi toivoa että asiat selviäisivät itsestään, mikä on täysin idioottia...

elämä on taas sekasin.. ainahan se sekasin on mutta nyt pahemmin ku normaalisti. mistähän sitä rupeaa selvittelemään?

on vaikeeta välillä... Kait sen kuulu mennäkki niin mutta olis paljon helpompaa jos elämä ois itsessään helppoa, mutta minkäs teet.

Palkka tuleeki tänään... Jussia juhlimaan, tai sitten turvallisuussyistä ei.

Voi vitsi, eka lomapäivä tälle kesälle, ja mikä ilma... Siis ei vois huonompaa olla, no jos tulis lunta nii sitten, mutta miksi ei aurinko paista?

No tekemistä riittää silti joten toiseen kertaan

NO joo... liian ahkerana sitä on oltu... kesän duunit toisessa paikassa tehty ilmeisesti joten lomalle sieltä, tosin kaksi kertaa kuussa pitää vielä käydä, laskuja näpyttelemässä ja muuta, mutta puoli päivää siihen menee...

Toisissa töissä sitten alkaaki ihmiset piteleen kesälomiaan nii riittää varmaan töitä, toivottavasti. Mutta vaikka kesälomaa en odottanutkaan nii hyväähän se varmaan tekee muutama päivä silloin tällöin. kunhan olis hyvät ilmat.

pitäis hoitaa asioitaki mutta en taida tänään mennä.. jos huomenna ku ei muutenkaan ole töitä, siis jos ei tarvi tohon toiseen duuniin mennä enää tällä viikolla.. pitäis vaan siitä kirjotella raportti ku olihan se niinku työharjottelua samalla. Tosin tylsää sellasta. Mutta kyllä se varmaan menee läpi, saa nähdä.. Helppoohan se oli kuitenki.

Lomalle maailmalle nyt haluttais mutta en tiiä. ei ole siihenkään aikaa.. Tai kaveria, mutta kyllä se siitä, joskus tulevaisuudessa, vielä lahjamatkakin käyttämättä.

No siinä kait ne päälimmäisenä mielessä olevat asiat joita tänne voi kirjotella. mutta joskus toiste taas :)

..taas on kiirettä pitänyt.. Kumma homma.

Asuntoon jossain kunnossa mutta ei aina vaan jaksa.. Töitä taas painan sen minkä kerkeen ja kerkeen aika paljon. Kesähän on työnteon aikaa, vai mitä? ;) No ei kait, kun muut lomailee niin minä istun töissä, mutta ei se mitään mukavaa kun on kuitenkin töitä.

Elämä taas on vienyt eteenpäin niinku se tekee meille kaikille, toivottavasti jotain mukavaa olisi edessä, piristykseksi tähän samaan vanhaan kaavaan. En tiedä. Ainahan sitä saa toivoa, vai mitä?

Ens viikolla olisi juhannuskin, pitää varmaan olla sisällä ja istua, jotta taas en olisi hirvee ongelma tapaus, mutta varmaan kämppä palaa tai jotain muuta jos olen kämpillä. Mutta ongelmia sitä on vaikka en olisikaan kämpillä.

NO joo, nukkumaan.. Aamulla taas töihin.