Mun elämä on yksi vitun farssi.
Meidän elämä on yksi vitun farssi.
Mulla ei ole edes mahdollisuutta koota itseäni perjantaisesta...
Mun pitäis nyt vain tukea toista (joka just sopivasti nyt romahtaa,
kun mun piti käsitellä viikonloppuna tapahtuneet asiat)
ja mun pitäis pitää tämä perhe kasassa.
Raataa yksin, jotta Henrillä olisi kaikki hyvin, koira pääsisi ulos,
pyykit tulisi pestyä, lattiat imuroitua, ruoka tulisi pöytään ja
olla vielä olkapää toiselle, mihin tukea ja turvautua.
En mä jaksa. En saa edes henkeä. Tuntuu kuin tukehdun.
Hyvä kun jaksan itseni kanssa.