IRC-Galleria

4:58:21

Tänään, tai oikeestaan eilen juoksin 2,5 tuntia. Jee, en tiedä kuinka pitkä matka se oli, mutta kaks kierrosta ensin järven ympäri hiukka alle kahessa tunnissa ja sitten vaan en malttanu pysähtyä. Kaks ja puol tuntia tuli täyteen, niin kuin suunnitelmaan kuului. Sitten vaan kolmentunnin lenkki toukokuussa ja sen jälkeen paskahousussa jännittämään oikeeta koitosta. Jännä sitten tietää, missä ajassa oikeestaan sen juoksee. Tavote on päästä maaliin siinä kuudessa. Paska kun ei ihan tarkkaan tiedä, kuinka pitkästi on toi yks kierros. Pitää sen olla alle kymmenen, kun se tulee juostua aika ripakasti. Mut nyt tietää, että on ainakin puolikas maratoni juostu. Varmaan vähän enemmänkin. Tuntuu polvissa. Ja pohkeissa. Ja vähän lonkassa. Mut ei mitenkään pahasti kuitenkaan. Jees, mutta nyt pitää mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna herätä kouluun. Tänään oli kyllä yks tehokkaimmista päivistä pitkään aikaan. Tein melken kokonaan yhden koulutehtävän etäkurssiin paskamaista kun on artikkelit englanniksi ja sit pitää kirjottaa ruotsiksi. Mut ajatus ei enää kokoajan kuitenkaan kulje suomen kautta, mikä on hyvä. Sit opiskelin lintuja ja tein yhden englannin tehtävän. Ja tosiaan ton juoksun ja sitten oli jäähyväisFIKA Amandalle. Tulee sitä ikävä. Sain kaurahiutaleita muistoksi, niin muistan sen ainakin viikon vielä aina aamupalalla :)

Hullun hauska reissu! Juoksu harkat jäi väliin, mut uskon et neljän tunnin kävely ympäri kaupunkia päivällä ja toiset neljä tuntia hardcore elektronista musiikkia tanssien yöllä vetivät vertoja juoksutreeneille! Kestävyyttä ainakin karttui ja hiki virtasi! Tusen Spasiba to sant Petersburg!!! Have to go back one day... (niin ja ne mellaikoinnit oli sitten vasta kun oltiin lähdetty)

Tänään vedettiin käytännössä ekaa kertaa perjaatteessa tokaa kertaa järvi ympäri kahteen kertaan. Se tarkottaa about kahdenkymmennen kilometrin juoksua. Aikaa meni semmoset tunti viiskytä minuuttia. Pari viikkoa sitten olin jo varma, etten mä mitään jaksa juosta mut tänään tuntu ihan hyvältä ton matkan jälkeen - ja Åressa yks ruotsalaissetä sano, että jos jaksaa puolikkaan, niin kyllä sitä sitten kokonaisenkin jaksaa. Tukholmassa juostaan kaks puolikasta, eli rata on sellaset 22km joka kierretään kahteen kertaan. Siellä on niin paljon nähtävää ja kuultavaakin, että eiköhän se siitä sitten lutviudu %) tai sitten ei. Mutta nou hätä pitää ainakin yrittää. Vaikka vieläkin olen sitä mieltä, että maratonin juokseminen on jokseenkin luonnotonta, ihmistä ei yksinkertaisesti ole luotu juoksemaan niin pitkiä matkoja. Ei me kuitenkaan mitään elukoita karkuun päästä tai kiinni saada... meillä on järki sitä varten ettei tartte juosta, mutta näköjään mulla ei oo tarpeeksi järkeä olla juoksematta. Hyvä fiilis on kuitenkin. Nyt. Loppu kuusta pitäs juosta kaks ja puol tuntia. Se on tavote ja sitten toukokuussa pitäs vetää kolmen tunnin kerta-annos. Eiköhän se siitä sitten ala lutviutua.

Yli huomenna kohti Pietaria. Ei kuitenkaan juosten tällä kertaa vaikka kyllä sitä vois lenkkarit mukaan ottaa kaiken varalta...

"Please desing a system
that POLLUTES the soil, air and water;
that measures productivity by how few people are working;
that measures prosperity by how much natural capital you can dig up, bury, burn or otherwice DESTROY;
that measures progress byt the number of smokestacks you have;
that requires thousands of complex regulations to keep people from killing themselves too quickly;
that DESTROYS biodiversity and cultural diversity;
and
that produces things that are so highly toxic they require thousands of generationss maintaining constant vigil, while living in terror"

(Bill McDonough)

Lähtötaso on siis kutakuinkin 10 kilsan lenkki ulkona tasaisessa maastossa tuntiin, jonka jälkeen kutakuinkin poikki, ehkä muutaman minuutin vielä jaksais. Aikaa noin 110 päivää ja tavoite reilu 42 kilsaa ihan mihin aikaan tahansa. Voitan itseni jo tekemällä sen - oikeastaan jo koittamalla. Suunnitelmissa on tietysti tanssia maaliin kaverin kanssa, mutta siitä ehkä joituu tinkimään - teen kuitenkin kaikkeni. Treeni ohjeita on tullut sieltä sun täältä ja kaikki on tervetullutta, kun ensikertalaisena haasteeseen lähtee. Juosta tulee paljon ja pitkästikin. Mutta tosiaan onhan tässä reilut sata päivää aikaa juosta, kun ei anna opintojen ja muun elämän haitata suurta tavoitetta. Juoksuporukassa neljä henkilöä suht samantasoisia, mutta aika eri juoksutaustoilla. Were gonna make it!!

Minä Tukholmassa juoksemassa maratonia?

Give me a break!

Lähtekää ihmiset vaihtoon.

Kannattaa.

Oon oppinu jo nyt ihan helkkaristi kaikkea, vaikka en oo edes opiskeluu mitään.

Samassa porukassa kymmenien eri kansalaisuuksien kanssa. Mielipiteet ja näkökannat asioihin Austraaliasta, Tsekistä, Puolasta, Kanadasta, Saksasta, USA:sta, Itävallasta, Sveitsistä, Irlannista, Belgiasta, Iranista, Tanskasta, Ranskasta, Uudesta-Seelannista, Italiasta, Kreikasta, Venäjältä - laajentaa vähän maailmankuvaa ja ajattelua. Asiat on aika monimutkasia. Ihmiset aika samanlaisia.

Stereotypiat. Joo. Samassa porukassa suomalainen joka ei oo hetkeäkään hiljaa (voitte arvata kuka se on) ja italialainen, joka ei avaa suutaan ellei ihan suoraan jotain kysytä ja sillonkin vastaa yhdellä sanalla.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Pois, pois, pois,
pois, pois, pois, pois,
mutta ei kovin kauas.

Nähdään taas kesällä!

Tai tulkaapa itse kukin käymään länsinaapurissa.

Vähän melkein jänskättää, mutta ei kuitenkaan, kun on niin lähelle menossa.