mä kipua, kauneutta elämän.
En paljon sinulta pyydä.
Pyydän vain ymmärtämään.
Et kyynelilleni mitään mahda.
Ne on jotain kummaa ikävää.
Jos sinulla on lohduttamisen lahja.
Pyydän hiljaa, luokseni jää.
Vaik' eessä oot kipuni avuton.
Seisot siinä vain mykkänä.
Ei tehtävä tää ole mahdoton.
Kipu, kyyneleeni ei mua viel selätä.
Sinulla on tapana tuijottaa tyhjällä katseella
kattoa (oletko huomannut miten ohi menevät autot heijastuvat siihen?)
seinää (oletko huomannut miten kukkatapetin reunat ovat alkaneet repeillä?)
lattiaa (oletko huomannut miten erilaisia ovat puun kuviot parketin pinnassa?)
mitä milloinkin
Ja minulla on tapana kysyä
mitä ajattelet?
vaikka tiedänhän vastauksen
"En mitään" sinä sanot
Et mitään.
Mutta minä tiedän, että kyllä sinäkin ajattelet asioita.
Ajattelet liikaakin.
Tykkäät jäljitellä kysymyksiäni, oletko huomannut?
Mutta mikä oikeus sinulla on vastauksiin
joita et itse tahdo antaa
tai et ymmärrä,
halua ymmärtää.