sitä ei ole missään.
Olenko liian tarvitseva
vai oletko liian vähän antava?
Minulle riittäisi läheisyys,
istua vieressäsi,
saada painaa pääni kainaloosi
kuin jänis piiloon pahaa maailmaa.
Sinä et sitä huomaa,
ethän ole oppinut itsekään,
että heikko ja tarvitseva saa olla,
tukeutua toiseen siinä vierellä,
silloin kun sitä tarvitsee.
Sinulle riittää vasara ja nauloja,
ne ovat miehen lohdukkeita,
minulle ei.
Mutta eiväthän miehet voi olla heikkoja,
vai voivatko?
Tältä siis tuntuu
kun unelmat murskaantuu
Ei aiota itkeä
Kyynel silmänurkkaan kuivuu
kastelematta jääneet kasvit lakastuu
Yritetään hymyillä
Elämä jatkuu