Mä oon varmaan sekoomassa, mä oon harrastanu ihan vapaaehtosesta urheiluu. Eka oltiin pe pelaas sulkkista, sit oltiin taas tänään ja nyt oon vielä menossa aerobiciin. Oonkohan mä tulossa kipeeks? Rakas pikkusiskonikin sai melkein sydänkohtauksen ku kuuli mun siis MUN urheilusuorituksista..
Mikä ihmeellistä mä olin koko viikonlopun kotona. Katottiin siskon ja parin kaverin kans leffoja. Peter Pan on kyllä niin ihana elokuva, kumpa mikämikämaa ois oikeesti olemassa, mä muuttaisin sinne. Siel on niin satumaista. No joo ehkä tää alkaa taas mennä vähän ihmeelliseks tää mun juttu...
Jottei tää henkinen puoli jäis vahingossakaan unholaan ni mä oon edelleen miettiny kaikkii juttuja (no koska mä en mietteis?). Siis miks ihmeessä mä meen aina tuhoon kaikki ihmeen ihmissuhteet jos ne nyt edes on sellasia. Mietitäänpä? Mä oisin voinu tässä taannoin vielä pelastaa tilanteen jos en oli menny sanoon asiaani loppuun asti ja oisin voinu käyttäytyy muutenkin ehkä jonkunverran aikuismaisemmin. Nyt on sitten ihan turha kuvitella edes kaveruutta, koska menin ihan ite sanomisillani ja käytökselläni kaiken tuhoon. Tai siis kait se periaatteessa vois olla mahdollista (ainaki mä toivon et unohtuis koko "välikohtaus")...
Huomenna ei oo kouluu, jee saa jäädä kotiin nukkuun. Tosin mä kyllä murhaan sen joka (ja aivan varmaan joku) herättää mut aamulla ihan turhaan. Vähintäänki se on pikkuveljen herätyskello joka soittaa maailman ärsyttävintä kappaletta. Arg. Penkkareihin on enää sellaset 8 koulupäivää. Niitä odotellessa, kauniita päiviä kaikille rakkaille <3