IRC-Galleria

Tosiaan. taalla sita nyt sit ollaan lontoossa. kaupunki on aivan yhta ihana ku ennenki. varsinki iltasin ku kaikki kaupungin valot syttyy.

No toissa on ihan kivaa, tai no miten sen nyt ottaa, hotellihuoneitten siivoomista. tosin kaikki tyokaverit on soluttautunu aidikielen mukaan, ja mahan oon tietty ainut joka puhuu suomeen (tai on siel yks toinen tytto suomesta, mut eritehtavissa, oon nahny sen kerran). Paivisin siis joudun kuunteleen paaasiassa puolaa tai slovakiaa tai sit saksaa tai nigeriaa tai jotian kiinantapasta. etta senkin puolesta on aikas yksinaista. Mut siis se hotelli mis oon toissa on tosi hieno, 4 tahden hotelli.

Asunto onki sit ihan toinen juttu. Ensin sain huoneen jonka ikkunasta ei nahny ulos, eika sita voinu sulkee, joten se oli jokseenki vankilamainen ja kylma. ja huoneen kunto muutenki oli viitta vaille kaiken rajahtamista. sen kerroksen yhteinen wc ja kylppari oli kans tooosi jarkyttavassa kunnossa, katot homeessa jne. No nyt sain onneks pari paivaa sitten toisen huoneen. se on huomattavasti suurempi ja siistimpi. Ja mika parasta se on ylimmassa kerroksessa ja sielta nakee ulos, ja on muuten aikas hyvat maisemat. ja ikkunan saa kiinni, joten ei oo niin kylma! ja sen kerroksen wc+suihkuki on jopa siedettavassa kunnossa.

Alusta asti ensimmainen ajatus taalla on ollu et mahdollisimman pian takasin kotiin. ekan viikon jalkeen mietien et ok ehka ma kestan syyslomaan asti. Ja edellispaivana ku olin menossa bussilla kaupungilta kampille, mulla oli ekaa kertaa olo et saatan vaikka viihtyakki sen 3kk....

Niin siis se et sain työpaikan Lontoosta. Otin vastaan työn Imperial London hostels ketjussa. Se omistaa kuus neljän tähden hotellii aivan lontoon keskustassa. Ja mikä parasta saan asua ja syödä sielä ilmaseks ja vielä palkkaaki tippuu. Töitä on tosin 6 päivää viikossa mut kait se siinä menee. Lähtö häämöttää viikolla 34. Ja takas aattelin tulla sit siitä lähdöstä 12 viikon päästä eli siinä marraskuun puolivälin jälkeen.

No mitä koti-ikävään tulee se saattaa iskee jossain vaiheessa. Kyl mä ilman perhettä osaan olla jonkun aikaaki ennen ku ikävä iskee ja kavereistaki on tottunu oleen sen verran erossa et ei niitäkään (kaikella rakkaudella) hirvee ikävä heti tuu. On vaan yks tapaus joka saattaa aiheuttaa pahaa ikävää <3

Mut ei hätää. Onneks mä oon keksiny järkätä läksiäiset (siis lue bileet!). Paikasta ei oo vielä mitään haivaintoo (hyviä ideoita otetaan vastaan) mutta ne järjestetään 18. tai 19.8.... Kaikki ketkä katsoo haluavansa juhlia mielellä tai toisella mun lähtöö (ja mahdollisesti myös lauran?) on tervetulleita. Ilmottelen päivästä, paikasta ja ajasta sitten myöhemmin.

Nyt meen ensitöikseni surffaan vielä lennot....

Se on ihan kummallista miten jonain päivinä on tosi hyvällä tuulella esimerkiks siks et on aamulla ensimmäisenä lukenu jonkun tosi ihanan viestin. Niinä päivinä on ihan sama mitä muut sanoo, hymyilee vaan kauniisti kaikille. Jotenki aikaki kuluu paljon nopeempaa.

Joskus taas pelkästä katseesta tietää mitä toinen ajattelee. Toisen ei tarvii ku hymyillä tai mulkasta tietyllä tavalla ni tietää mitä se ajattelee. Toisinaan se on hyvä, et ei tartte sanoo mitään, ku toinen tietää muutenki, mut joskus se saattaa olla huono homma, ku toinen näkee mitä ajattelee. toisinaan on sellasii ilmeitä et et tiiä varmasti mitä toinen ajattelee mut se on se sama ilme aina jota rupeet miettiin et tarkottaiskohan toi jotain tiettyä juttua?

Nii ja sit tää et kaikilla ihmisillä on omat tapansa. Töissä mun silmään on pistäny pari tyyppiä mitkä tekee aina syömään tullessan samalla lailla. Yks sanoo aina "taas tuli nälkä" tai "tarttis syörä taas" (se on kyl niin mahtava tyyppi). Ja sit on toinen joka haluaa aina ruuan kans näkkileipää. Hassua miten niittenki ihmisten tavoista tulee hyvälle tuulelle ja alkaa väkisinki hymyilyttää kesken kaikkein paskimmanki päivän.

Ja mikä parasta joskus pelkkä yks sana tai merkki tai pelkkä katse voi pelastaa koko päivän...

Oli kyl hyvä juhannus. Ei kaduta et en lähteny kaummas. Oltiin yhellä talolla. Oli kivaa seuraa ja muutenki ihan mukava meininki. Mentiin perjantaina ja tultiin pois sunnuntaina. Mukana oli kaikki tärkeet ihmiset <3 tai no muutama tärkee vielä puuttu.. Nyt tuntuu ihan oudolta nukkuu yksin ja ilman et joku huutelee koko yön jotain kuten "tempsukkaa" ja "irti potilaasta" =)
heh ja koska mukana oli kasa turkulaisia, päässä soi vaan hemotikis ja kaikki muut "oudot" sanat..

siis oli kyl niin hemotikis! ;)

Niin tosiaan päästiin sitten ylioppilaiks.. Kaikki aina kysyy et miltäs nyt sit tuntuu, mut ei suorastaan yhtään miltään tällä hetkellä ton asian suhteen. Ok, onhan se hienoo et päästiin lukiosta, mut nii siihen on jo tottunu et ei oo koulussa päivisin.

Kesä tietää töitä tarjoilemassa ja tekemässä ruokaa jne. Ihan kivaa hommaa, mut työajat saattaa varsinki viikonloppusin juhlissa venyä jonkus verran. Ja tietty kesällä kuuluu ottaa aurinkoo (jos se vaikka tarttuis), käydä uimassa, grillata ja tehä kaikkee mitä nyt kesällä kuuluu :).

Syksy onki sit edeleen arvotus. Tosin sen jo tiiän et en todennäkösesti pääse kouluun, joten edessä on sitten ulkomaille lähtö, niinku oon tässä enteilly. Maasta ei oo vielä havaintookaan, pitäis tässä varmaan kohta päättää ja hakee. Mut hotelli- ja ravintola-alan töitä oon menossa tekemään. Mä oon toisaalta ihan innoissani lähteen ulkomaille, koska nyt on "elämäni tilaisuus" ku ei oo koulua jne. Mut toisaalta täältä jää kaipaan jotain, todennäkösesti aika paljonki ;). Mut hei enhän mä oo siellä ku joku 4 kk näillä näkymin. Joten eiköhän se aika kulu uudessa paikassa ehkä liianki nopeesti.

No mut jokatapauksessa ennen syksyä, viettäkää kaikki oikein hauska ja auringonpaisteinen (ainakin toivottavasti) kesä!!

Niin hassulta ku se musta itestä kuullostaaki ni eilen oli ehkä mun elämäni viimeinen pianotunti.. Jotenki outo fiilis. Soittanu pianoo jostain viis vuotiaasta asti ja nyt ei sit enää mee tunneille. Tulee orpo olo. Niin tottunu siihen et kerran viikossa meet tunnille ja soitat siel..

Toisaalta, ainahan voi käydä niin että jäänki ens vuodeks vielä Loimaalle ja jatkan tunteja, mut se on aika epätodennäköstä. Ja voinhan mä jatkaa pianotunteja jossain muussaki kaupungissa tai soittaa vaan omaks ilokseni, ku ehin.

Muutenki outo fiilis, just miettien noita harrastuksia. Tääl on tottunu harrastaan jotain teittyjä juttuja mitkä on tullu osaks elämää, ja nyt pitää ainaki osista luopua ku lähtee kai muualle. No ainahan mä voin keksiä jotain uutta, mut silti jotenki haikeeta...

Muistan sinut sentti sentiltä..

Kirjoita 21 tuntemasi ihmisen nimet alle. Älä lue jäljessä tulevia kysymyksiä ennen nimien kirjoittamista! Tehtävään saa haastaa myös muita, jos haluaa.

1 Nita
2 Niina
3 Aino
4 Elisa
5 Ulla
6 Janika
7 Eve
8 Joonas
9 Laura
10 Merita
11 Anna
12 Jalmari
13 Meri
14 Lotta
15 Joose
16 Jaakko
17 Tanja
18 Miro
19 Salla
20 Päivi
21 Suvi

Nyt vastaa kysymyksiin niin, että vastaukset koskevat aina kyseistä numeroa vastaavaa ihmistä.

Kysymykset:

Missä ja milloin tapasit ensimmäisen kerran 10?
- En kyl muista sitä, mut siis ihan sillon ku se on syntyny, tai ainaki melko pian sen jälkeen

Mitä tekisit, jos et olisi koskaan tavannut 16?
- No jaa se nyt ei sinäänsä varmaan hirveesti vaikuttas mun elämään, tai no heh en ainakaan kuuntelis Janikan juttua siitä ;)

Oletko koskaan nähnyt 4 itkevän?
- En kyl usko, tai ei ainakaan tuu mieleen...

Olisivatko 13 ja 21 hyvä yhdistelmä/pari??
- No ei ainakaan pari, ehkä muuten vois kyl kavereita olla..

Mikä tekee 7 erityisen?
- hmm.. Se on aina mukana, siihen voi luottaa et se on aina lähössä mukaan

Kuvaile 9:
- Tosi ilonen, sen kans tulee aina naurettuu ihan kaikkee. Se on sellanen joka tulee toimeen kaikkien kans ja on hirveen ihana ihminen.

5 lempimusiikki?
- Nyt tuli kyl paha, mut mä luulen et joku sellanen "ryminä"musiikki, tai jotain heavyn suuntaan..

Voisitko koskaan asua 19 kanssa samassa kämpässä?
- Voisinpa kai. En kylläkään usko et asuisin.

Onko 15 vapaa vai varattu?
- Vapaa ainakin mun tietääkseni.. tietty jos se ei kerro mulle kaikkee :D

Mitä 17 ajattelee sinusta?
- Luulenpa et se pitää mua hyvänä kaverina ja kuuntelijana (kiitos!)

Mikä on 20 toinen nimi?
- jaa-a oon kyl kuullu, mut mut..

Oletko koskaan halunnut vakavaa suhdetta 6 kanssa?
- heh! no en ihan.. tai onhan meillä vakava suhde mut hehhe....

Missä 3 asuu?
- yksin omakotitalossa, Kojonkulmalla

Mitä mieltä olet 18?
- Toisinaan todella rasittava! mut on se joskus ihan kivaki ja sulonen (siis sillon ku se nukkuu)

Mikä on parasta 14?
- Se on sellanen todella pirtee tapaus, aina menossa ja mukana kaikessa, todella kiva tyyppi..

Voisitko kuvitella riiteleväsi verisesti numero 8 kanssa?
- No just tällä hetkellä en, mut toisaalta kuka koskaan tietää et mistä tulee riitaa ja kuin pahasti.. Mut just nyt en usko et voisin kovin verisesti sen kans riidellä <3

Miten tapasitte 11 kanssa viimeksi?
- Pianotunnilla, kuten lähes aina

Onko sinulla sisarellinen suhde 2 kanssa?
- On, sehän on tavallaan vähän ku sisko mulle, tosin ei vaan asuta saman katon alla ja muutenki se on linnotautunu nykyään kauemmas..höh

Paras piirre 12?
- No tota.. hmm.. se on varmaan sen avoimuus ja sellanen tuttavallisuus

Luuletko pitäväsi yhteyttä 1 kanssa koko loppuelämäsi ajan?
- Totta kai toivon niin ja toivottavasti niin kans tapahtuu et ei jää vaan ajatukseks...

en nyt millään jaksa haastaa ketään..

Tosiaan hain viime viikolla kouluihin. Kolmeen restonomi koulutukseen ja kahteen sisustussuunnittelun koulutusohjelmaan. Nyt pitää vaan odottaa et mihin kouluun sitä pääsee, jos pääsee mihinkään. En oo varma kumpaan ammattiin haluisin enemmän. Toisaalta mä oon aina pienestä asti halunnu sisustussuunnittelijaks, niitä piirrustuksii oon piirtäny ainaki kuus vuotiaasta asti. Toisaalta hotelli- ja ravintola-ala kuullostaa ehkä enemmän multa.

Nähtäväks myös jää et mikä on mun asuin kaupunki ens vuonna. Onko se Lahti, Turku, Tampere vai Helsinki? Vai onko se edelleen Loimaa, mikä se on ollu kaikki näät vuodet mun elämän aikana. Toisaalta ois tosi kiva lähtee täältä välillä pois ja "nähdä maailmaa" ku näät nurkat tuntee jo ku omat housunsa. Eikä ois varmaan pahitteeks nähä jotain muitaki pärstöjä välillä ku aina näät samat naamat (ei millään pahalla =)...). Mut no onneks jos en pääse kouluun mulla on varasuunnitelma. Tosin se on vielä kauempana ku ykskään edellämainituista kaupungeista. Mutta se jää sitten nähtäväksi että mitä syksy tuo tullessaan...

Tosiaan, sain tehtyä 2000 palan palapelin, jonka alotin yli 2,5 vuotta sitten, tänään valmiiks. Vähänkö olin onnellinen ku laitoin viimisen palasen paikoilleen. Sitä hetkee olin odottanu kaikki näät kaks ja puol vuotta.

Samalla ku palapeli on valmistunu hitaasti mutta varmasti on tullu toi lukio suoritettua loppuun. Keskiviikkona oli viimiset kirjotukset. Hassua, nyt ei sit enää tarvii mennä kouluun ollenkaan. Mitäköhän nyt sit tekee kaikki päivät? tai no kummasti ne on tässä lorvaillessa kulunu, ihanku ei olis mitään tekemistä...

Ku miettii tota palapelin valmistumista ni siihen liittyy aika paljon muistoja. Sitä on tullu meinaan aikas monta iltaa väkerrettyä, tosin vähän vaihtelevalla menestyksellä. On siiinä ollu aika monta ihmistä auttamassakin. Ja kummasti varsinki nyt viime päivinä ku se on ollu ihan loppusuoralla porukat on innostunu kokoon sitä vaikkei ennen ois voinu vähempää kiinostaa. Ihan sama ku se että kyl nyt kirjotuksia on sit hyysätty vaikka muuten ollu vähän se ja sama ton lukion kans. Nyt on jotenki tyhjä olo, mitä mä nyt teen aikani kuluks? Ja pakko myöntää kyl se kouluki aika suuren aukon jätti mun elämään. Tuntuu jotenki hassulta et niitä ihmisii keitä oot nähny viimiset 2,5 vuotta päivittäin ei nyt enää näekkään, osaa ehkä enää koskaa yo-juhlien jälkeen.

Toisaalta uus elämän palapeli odottaa tuolla jossain..

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!