IRC-Galleria

Tosiaan hain viime viikolla kouluihin. Kolmeen restonomi koulutukseen ja kahteen sisustussuunnittelun koulutusohjelmaan. Nyt pitää vaan odottaa et mihin kouluun sitä pääsee, jos pääsee mihinkään. En oo varma kumpaan ammattiin haluisin enemmän. Toisaalta mä oon aina pienestä asti halunnu sisustussuunnittelijaks, niitä piirrustuksii oon piirtäny ainaki kuus vuotiaasta asti. Toisaalta hotelli- ja ravintola-ala kuullostaa ehkä enemmän multa.

Nähtäväks myös jää et mikä on mun asuin kaupunki ens vuonna. Onko se Lahti, Turku, Tampere vai Helsinki? Vai onko se edelleen Loimaa, mikä se on ollu kaikki näät vuodet mun elämän aikana. Toisaalta ois tosi kiva lähtee täältä välillä pois ja "nähdä maailmaa" ku näät nurkat tuntee jo ku omat housunsa. Eikä ois varmaan pahitteeks nähä jotain muitaki pärstöjä välillä ku aina näät samat naamat (ei millään pahalla =)...). Mut no onneks jos en pääse kouluun mulla on varasuunnitelma. Tosin se on vielä kauempana ku ykskään edellämainituista kaupungeista. Mutta se jää sitten nähtäväksi että mitä syksy tuo tullessaan...

Tosiaan, sain tehtyä 2000 palan palapelin, jonka alotin yli 2,5 vuotta sitten, tänään valmiiks. Vähänkö olin onnellinen ku laitoin viimisen palasen paikoilleen. Sitä hetkee olin odottanu kaikki näät kaks ja puol vuotta.

Samalla ku palapeli on valmistunu hitaasti mutta varmasti on tullu toi lukio suoritettua loppuun. Keskiviikkona oli viimiset kirjotukset. Hassua, nyt ei sit enää tarvii mennä kouluun ollenkaan. Mitäköhän nyt sit tekee kaikki päivät? tai no kummasti ne on tässä lorvaillessa kulunu, ihanku ei olis mitään tekemistä...

Ku miettii tota palapelin valmistumista ni siihen liittyy aika paljon muistoja. Sitä on tullu meinaan aikas monta iltaa väkerrettyä, tosin vähän vaihtelevalla menestyksellä. On siiinä ollu aika monta ihmistä auttamassakin. Ja kummasti varsinki nyt viime päivinä ku se on ollu ihan loppusuoralla porukat on innostunu kokoon sitä vaikkei ennen ois voinu vähempää kiinostaa. Ihan sama ku se että kyl nyt kirjotuksia on sit hyysätty vaikka muuten ollu vähän se ja sama ton lukion kans. Nyt on jotenki tyhjä olo, mitä mä nyt teen aikani kuluks? Ja pakko myöntää kyl se kouluki aika suuren aukon jätti mun elämään. Tuntuu jotenki hassulta et niitä ihmisii keitä oot nähny viimiset 2,5 vuotta päivittäin ei nyt enää näekkään, osaa ehkä enää koskaa yo-juhlien jälkeen.

Toisaalta uus elämän palapeli odottaa tuolla jossain..

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Mun pitäis lukee kirjotuksiin, mut keksin koko ajan kaikkee muuta muka tärkeetä tekemistä et en vaan joutuis lukeen. Nyt mä oon sentään jo saanu aikaseks alotettuu ja lukenu uskontoo ja psykologiaa ehkä minimaalisesti.. Ihan hassua ku ei oo enää koulua, voi vaan lusmuta kaikki päivät, tosin työt ei ois pahitteeks. Toisaalta ehkä vähän haikee olo ku ei enää nää niiitä ihmisii, eikä tarvii istuu enää tappavan tylsillä tunneilla. Hassua, ensin sitä et koulu loppuu odottaa ihan innolla ja sit ku se loppuu ni onki ihan oudon tyhjä olo..

Järjestettiin yhelle kaverille yllätyssynttärit, aikas kivat oli.. Ja mä vielä onnistuin oikeesti ottaa sillee rauhallisesti ja harkitusti, lauantain olin kokonaan juomatta. Sekeltä mä en silti onnistunu välttymään, vaikka yritys oli jo aika hyvä. Mut joku kummat mut sinne vaan veti ;)

Ehkä mun pitää nyt lopettaa tää paskan jauhaminen ja turhan tekeminen ja mennä oikeesti lukeen..

Meillä oli penkkarit torstaina, oli niin kivaa sotkee kaikkii muita ku on aina ennen joutunu sotkettavaks. Sit oltiin abiristeilyllä. Oli ihan kivaa. Tuli ehkä otettua vähän liikaa, koska osa asiaoista on aikas hämärän peitossa. Jouduin nukkuun poikien hytissä, koska eräs ihana ihminen oli vallannu mun sängyn!! Reilu!! Aamupäivällä sitten taas aloteltiin sellateitten 4 tunnin yöunien jälkeen..

No sit ku lopulta selvittiin takas loimaalle, menin katton Wanhojen tansseja. Aikas hienot oli, pääsin mäki tanssiin pari tanssii, kivojen poikien kaa..Sit menin jatkaan juomista kaverille ja sit sekelle. Jossa oli oikeesti tosi kivaa. Melkeinpä kivempaa ku abiristeilyllä. Sain ainaki ratkasun yhteen ongelmaan: kaikesta huolimatta kavereita tai ainakin puheväleissä.. jes! Joo ja sit tutustuin muutamaan kivaan ihmiseen, erityisesti yhteen tyyppiin...Ja muutenki oli tosi kivaa kyl..

Nyt pitäis päättää et juoks tänään vai ei? Toisaalta mut sit taas toisaalta ei.. Sen näkee sit..

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Mä oon varmaan sekoomassa, mä oon harrastanu ihan vapaaehtosesta urheiluu. Eka oltiin pe pelaas sulkkista, sit oltiin taas tänään ja nyt oon vielä menossa aerobiciin. Oonkohan mä tulossa kipeeks? Rakas pikkusiskonikin sai melkein sydänkohtauksen ku kuuli mun siis MUN urheilusuorituksista..

Mikä ihmeellistä mä olin koko viikonlopun kotona. Katottiin siskon ja parin kaverin kans leffoja. Peter Pan on kyllä niin ihana elokuva, kumpa mikämikämaa ois oikeesti olemassa, mä muuttaisin sinne. Siel on niin satumaista. No joo ehkä tää alkaa taas mennä vähän ihmeelliseks tää mun juttu...

Jottei tää henkinen puoli jäis vahingossakaan unholaan ni mä oon edelleen miettiny kaikkii juttuja (no koska mä en mietteis?). Siis miks ihmeessä mä meen aina tuhoon kaikki ihmeen ihmissuhteet jos ne nyt edes on sellasia. Mietitäänpä? Mä oisin voinu tässä taannoin vielä pelastaa tilanteen jos en oli menny sanoon asiaani loppuun asti ja oisin voinu käyttäytyy muutenkin ehkä jonkunverran aikuismaisemmin. Nyt on sitten ihan turha kuvitella edes kaveruutta, koska menin ihan ite sanomisillani ja käytökselläni kaiken tuhoon. Tai siis kait se periaatteessa vois olla mahdollista (ainaki mä toivon et unohtuis koko "välikohtaus")...

Huomenna ei oo kouluu, jee saa jäädä kotiin nukkuun. Tosin mä kyllä murhaan sen joka (ja aivan varmaan joku) herättää mut aamulla ihan turhaan. Vähintäänki se on pikkuveljen herätyskello joka soittaa maailman ärsyttävintä kappaletta. Arg. Penkkareihin on enää sellaset 8 koulupäivää. Niitä odotellessa, kauniita päiviä kaikille rakkaille <3

Haaste

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun.

1. Nypin pullasta/piirakoista rusinat pois
2. Viihdyn sukulaisteni seurassa
3. Kerään kaikki tyhjät hienon näköiset tai samaa sarjaa olevat purkit ja purnukat
(esim. dödöpurkkeja)
4. Punastun todella helposti
5. Kuljen kotona ihme (lue fleecehousut, huppari) asustuksessa

Haastan:
ninnukka
NiTsKu
^nadia
^^meri^
--J-


Minut haastoi Ainox

On se nyt kumma ku aina jälkeen päin tajuaa et mitä ois jossain tilanteessa pitäny sanoo tai tehdä ja mitä jättää sanomatta tai tekemättä.. Ja nyt kaduttaa ja pahasti taas kerran. Mut omapa oli valintani ja mokani, joten ei auta ku kärsiä seurauksista..

2 "kunnollista" koulupäivää jäljellä ja sit on enää kokeita ja niitten palautuksia. Abiristeylyki jo häämöttää, kivaa! (vaikka se pelottaaki ihan liikaa)

Tohon ku tietäis vastauksen, sitä oonki tässä koko päivän ja viime yön miettiny.. Miks? Oi miks? On tää iänikuinen kysymys!

No vaikka viikonloppu ei nyt ihan täysin menny mun mielikuvituskäsikirjan mukaan, niin oli ihan kivaaki. Viiminen niitti vaan tuli eilen ja sit ei ollukaan enää niin kauheen kivaa. Mut no onneks mulla on monta ihanaa ystävää jotka on jaksanu taas kerran kuunnella mua ja kannustaa. Kiitos teille rakkaat ystäväni <3