Tekee mieli karjua! Sit kun inahtaa jotakin säälittävää, niin tuntuu jo sekin järjettömältä. Miksei mussa voi olla sisäänrakennettua harmoniaa? Mitä pitää tehdä saavuttaakseen sen? Kenties olla kärsivällinen: ei oikein alaani.
Kevään ensimmäisten auringonsäteiden aikaan olo oli toiveikas, onnellinen, iloinen ja ennen kaikkea tyytyväinen. Nyt kun katson aurinkoon, niin tunnen jotain puuttuvan, olo on kärsimätön, vajaa ja tyytymätön. Jokin särmä tästä touhusta puuttuu!