IRC-Galleria

nimittäin vitutuksen!
ja kysymys kuuluukin, miksi mua nykyään aina vituttaa?
mikä mua vaivaa ja millä sen saa loppumaan?
vai onko tähän ihan syy, siis musta riippumaton?

eli olenko rasittava akka vai alanko vihdoinkin reagoimaan johonkin?

noniin nyt mulla on sellainen olo, että olen vain vainoharhainen. onkohan se hyvä juttu.
jaa. musta tuntuu et mun pitäs päästä kotiin. tai ei kotiin, mutta pois töistä.


EDIT:

hyvä aamu = läpimätä päivä. Aamulla heräsin Askolassa puoli kuusi ja kävin auringonnousuisella lenkillä. Oli kaunista ja mukavaa, Raappana tahditti mun askeleita. Siitä hetkestä vois nykyisten tuntemusten perusteella olla vaikka 100 vuotta. Moro vaan hyvä meininki! Tervetuloa paska fiilis, kyllästyinkin jo ilman ihasteluun. Toivottavasti voitan viiniarpajaisissa. Sit menen lähimpään satamaan ja nimeän siellä laivan Saatanan Akaksi kumauttaen pullon sen kylkeen. Ja toivottavasti siihen tulee reikä.

"Tänään olen ollut kuin elefantti posliinikaupassa" sanoin työkaverilleni. "Niinkö? No onneksi et sentään posliini elefanttikaupassa" vastasi työtoverini tähän.

Kyllä, olen onnellinen, että en ole pieni posliinikuppi elefanttikaupassa.

Tekee mieli karjua! Sit kun inahtaa jotakin säälittävää, niin tuntuu jo sekin järjettömältä. Miksei mussa voi olla sisäänrakennettua harmoniaa? Mitä pitää tehdä saavuttaakseen sen? Kenties olla kärsivällinen: ei oikein alaani.

Kevään ensimmäisten auringonsäteiden aikaan olo oli toiveikas, onnellinen, iloinen ja ennen kaikkea tyytyväinen. Nyt kun katson aurinkoon, niin tunnen jotain puuttuvan, olo on kärsimätön, vajaa ja tyytymätön. Jokin särmä tästä touhusta puuttuu!

Ä-r-s-y-t-t-ä-ä!

Olen puhekielessäni luopunut verbistä Vihata. Olisi äärinmäisen huolestuttavaa vihata kaikkea. Vaihdoin sen verbiin Ärsyttää.

Yritin tänään puhua totuutta tai enemmänkin totuudesta. Keskustelu muuttui väittelyksi, jossa pääargumenttini oli, että emme voi väittää faktoiksi asioita x, jos emme voi sitä todistaa ja vaikka ylempi auktoriteetti viljelisi tätä asiaa puheissaan, niin faktana kuin rentona heittona tai kuittina.
Vastapuoleni argumentti kuitenkin näytti olevan se, että ylemmän auktoriteetin sanoma on faktaa (riippuen tietysti auktoriteetista/sukupuolesta).

Nyt istumme samassa huoneessa hiljaa, toisillemme puhumatta, ehkä hymähtäen.
Tavoitteeni oli kumota hänen argumenttinsa, mutta keskustelu päättyi siihen, että hän aikuismaisesti totesi "Sovitaanko, että minä en sitten keskustele tästä asiasta teidän kahden kanssa" (äitini liittyi keskusteluun). Tämän suomennos voisi olla, että "Lopeta kyseenalaistaminen, ole hiljaa ja tee työsi".

Nielkööt jos nielee.
Minä en.

kaksi asiaa jotka haluan sanoa

1. Olen kiitollinen, etten ole yksinäinen! Se olis syvältä! Mul on Teemu teerenpesä Teemunen a.k.a Teemy ja ihanat ystävät, jotka ei lopu sormilla laskettaessa ja joiden arvoa ei voi mitata edes mun elopainossa kultaa ja joiden sekaan haluaisin sukeltaa jättiläismäisiksi levitettyjen käsieni kanssa, joilla on hyvä syleillä rakkaita...

2. Haluan kissan, jonka nimeksi tulee Nakki.

Viikonloppu oli hehkeen letkee! Perjantaina istuttiin Meten kanssa meillä ja hipsittiin kybän jälkeen Lasselle. Sen jälkeen oli mukavaa silmäillä Metteä ja hymyillä, hmm, tuli sellainen tyttö-meillä-on-yhteys -olo. Pelattiin trivialia, joka jäi kesken ja syötiin Lassen metsästämiä hamppareita. Teemulla oli töitä seuraavana päivänä töitä, joten lähdettiin kotiin. Teemu kyytsäsi mua ja mentiin lujaa, puristin Teemua vyötäisiltä ja silmäni valuivat vettä kun oli niin kylmä viima.

Lauantai aamu RISE AND SHINE! Teemu lähti aikaisin töihin ja minä siivosin kämpän putsplank siistiksi parissa tunnissa. Leivoin mokkapaloja kookoshiutaleilla ja sitten Meeri, Jussi ja Teemu tulivatkin samaa aikaa. Meeripieni täytti 21! Jussi ja Meeri olivat leiponeet herrrkkuja, kaksi eri kakkua, lakupullia ja suklaamuffinsseja! Én ymmärrä miksi, mutta aina kun leivon, niin ei tee yhtään mieli leipomuksia... Söin mokkapalan varmistaakseni, ettei se aiheuta hampaidenpesu refleksiä kellekään ja raikasta tuorejuustokakkua maistoin myös. Seuraavana päivänä olo oli taas hieman hylkivä, mutta onneksi Meeri jätti meille rääppiäisiä ja maanantaina sain herkutella :). Takaisin lauantaihin! Paikalle tulivat Jori, Tiina, Mette, Lasse, Janne, Liisa, Toni, Niina, Jenni ja Mandi. Pelattiin peliä, jonka nimeä en enää muista, mutta se oli samantapainen mafioso-leikin kanssa. Se oli tosiaan enemmänkin leikki kuin peli, hmm tai olihan siinä kilpailuhenkeäkin! Suosio kasvoi niin, että pelattiin sitä läpi illan ja kun Jenni ja Mandikin tulivat aika myöhään ja alkoivat vasta innostumaan, niin mä ja Meeri oltiin jo aika kypsiä koko peliin loppuvaiheessa :D. Pelin aikana Janne oli koko ajan epäilyttävä, vaikka olisi ollut ihan syytön, minä keskityin melkein enemmän Meerin synttärisangriaan kuin peliin ja yleisesti vainoharhaisuus alkoi vallita kun piti koko ajan väkisin epäillä jotain ystäviään syylliseksi murhaan :D. Liisa ja Toni lähtivät jo aiemmin kotia kohti, Jorikin joutui lähtemään ihan alkuillasta töihin ja Niinakin lähti baariin kymmenen aikoihin. Porukalla oli tosi erilaisia fiiliksiä, mutta lopulta hajaannuimme täysin! Meeri ja Jussi jäivät nukkumaan, Tiina ja Teemu lähtivät Jorin seuraksi Waltersiin, Lasse ja Janne menivät Doningtoniin ja Mandi, Jenni, Mette ja minä lähdimme Onnelaan ;D. Yritys oli ensin Bepoppiin, mutta ikäraja sai meidät onnelan ovelle... Ja hyvä niin, koska siellä näin taas Niinaa, Netteä, Veeraa + tyttöjen poikaystäviä! Mukavaa kun tytöt tervehtivät niin iloisesti, tuli todella hyvä mieli :). Tanssittiin rutkasti, vaikka pian Mette jo lähtikin Lassen matkaan. Jäätiin Jennin ja Mandin kanssa juomaan tequilaa ja bilettämään entistä rankemmin! WUHUU! Mandi sai huomiota ja oli tosi söpö :). Kolmen aikaan päätettiin lähteä ja samaan aikaan Teemukin jo soitti... Se oli ihana! Se pyysi mua ulos, oli juuri matkalla kotiin, menin ulos ja siellä se seisoi ruusun kanssa! Voi mikä mörri! Oltiin ilmeisesti aika hitaita kävelemään kotiin, kun Mandi tuli vastaan (oli hakenut pyöränsä meiltä) :D.

Sunnuntai aamu oli... no sunnuntai aamu. Heräsin liian aikaisin, enkä saanut aikaiseksi auttaa Meeriäkään siivouksessa... Juotiin kahvit ja sitten Meeri ja Jussi lähtivät bussille päin. Päivä lipui ohi kuin laiva tyynessä vedessä. Aika tuntui olevan pysähtynyt ja pian sitä heräsikin taas arjen rutiiniin, töihin. Toivottavasti ensi sunnuntai on tehokkaampi, kun aion olla juomati :)

Eilen käytiin Jennin kanssa vähän juNppaamassa, bodycontrollia ja sen kyllä tuntee taas reisissä. Vastassa ei mitään, mutta kurtistuneet reisi- ja selkälihakset mojottavat. Onneksi pääsi saunaan, myös Teemu ja Lasse saunoivat, sitten hengailtiin raikkaina ja katsottiin Vesihemmo subilta. Yhdeltätoista raajani lakkasivat liikkumasta ja menin nukkumaan. Teemu oli mukava aamulla, seura taisi tehdä hyvää, ettei vaan mökkihöperöidy mun kanssa :D

Ensi viikonloppuna otan iisisti ja säästän rahaa sitä seuraavaan viikonloppuun! JEA!
Perjantaina ajattelin tosin hemmotella vähän Teemua vuohenjuustohampparin merkeissä... yam yam! Teen ensin hintavertailua amarillon ja itsetehdyn hampparin välillä, kun itse jos tekee, niin pitäs satsata mm. majoneesiin ja muihin kastikkeisiin, joita ei välttämättä tule käytettyä. Kaksi amarillon hampparia maksaisi yhteensä 25,40 euroa ja veikkaan, että sillä rahalla saisi enemmän kuin helposti hankittua ainekset, vaikka vuohenjuusto vähän tyyristä onkin. Harmi, että Teemulainen pääsee aikaisemmin töistä kuin minä, olisin halunnut laittaa kaiken valmiiksi kynttilöiden kera... Hmm, kynttilöitä ja hampurilaisia :D haha. Ja leffa!
Lauantaina voisi yrittää bodycontrolliin aamusella, josko Jenni lähtisi mukaan. Jos on oikein nätti ilma ja olen saanut pyöräni takaisin (lojuu nyt Teemun isällä, joka lupasi korjata kumin tällä viikolla :)) niin voisin tehdä pyöräretken vaikkapa jonnekin kauemmaksikin, esimerkiksi Veckjärvelle. Ottaa mukaan kahvia ja voikkuleipiä! Lallalaa.

täten minua ärsyttää, että on olemassa paljon Hanna Harjuloita!
Tämän havaitsin naamakirjakirjasessa.

Heihei.


EDIT:
AHAA mutta Hanna-Mari Harjuloita siellä ei ole! HHAHA voitto. ehkä.
kiitos hei. ei.

Siis itsestäni! Näin kolme yötä peräkkäin painajaisia, joihin liittyi kuolema, pakeneminen ja ahdistus. Varsinkin toi kuolema järkyttää mua syvästi, en ole KOSKAAN ennen nähnyt unta, jossa joku kuolisi (siis en ainakaan sitä muista). Olin eilen koko päivän ihan tolaltani ja uni palasi mieleen pitkin päivää, siis häiritsi ihan toden teolla.
Joissakin lähteissä väitetään, että kuolema unessa on "syntymä" tai että jotain hyvää on tulossa... Mutta mulla oli kyllä niin pahaenteinen olo niin unessa kuin valveillakin, että en kyllä mitenkään voi uskoa, että tuollainen uni enteilisi jotakin hyvää. Ihan sama enteileekö se mitään, mutta ainakin mulle tuli vaino olo. Häiritsevintä on, että tunnen unessa menehtyneen henkilön, hän ei tosin kuulu ystäväpiiriini, enkä koskaan ole varsinaisesti jutellut hänelle, satuin vain näkemään hänet muutamaa päivää ennen tätä unta ensimmäistä kertaa vuosiin.
Miksi tämä uni häiritsee minua? Koko kuolema tapahtui muutenkin jotenkin todentuntuisesti (joitakin aukkoja lukuunottamatta), niinkuin nyt unissa tuppaa tuntumaan.

Viime yönä en nähnyt painajaista, tietääkseni! Silti toissaöinen painajainen kummittelee...

"Iloisilla kesäpäivilläkin on varjonsa, hyvillä teoilla huonotkin puolensa. Mieluummin mä hyväksyn ja ymmärrän maailmaa, kuin olen iloinen ja tietämätön."

Olen samaa mieltä edelleen! Mutta mitäköhän mun päässä liikkuu nykyään... Tällä hetkellä vain ajatus pois pääsemisestä... Työstä luopumisesta!

Ajattelinpa kerran näinkin (29.3.2006)

"Mä olen pieni lankakerä,
ihan solmussa.
Ole sinä puikot mulle,
kudo ongelmat
lämmittäviksi villasukiksi. "


Eipä ole solmua enää.

OHO joskus näinkin viisaasti olen kirjoittanut (13.7.2006):

"Me ollaan kaikki puun lehtiä, jotka eläessään jatkuvasti kuihtuvat.
Ja mä toivon, että kun syksy tulee ja lehdet lakaistaan
mut haravoidaan samaan lehtikasaan teidän kanssanne."