IRC-Galleria

Voi hurja mikä viikonloppu!
Pikkujoulut olivat menestys, ainakin kun sisko ja velikin vielä tulivat paikalle, kun BePopin ovet avautuivat muillekin kuin norpelaisille.
Jossain vaiheessa tukijoukkoni katosivat and I was left alone. Siitä kimmastuin, eikä Teemuakaan kuulunut viesteistä ja puhelinsoitoista huolimatta. Kyllästyin BePopiin, joten siirryin Waltersiin. Toivoin, ettei siellä olisi ketään, mutta yritinpä kuitenkin selvitä muutamasta epätoivoisesta keskustelusta. Pääasiassa murahtelin ja olin ilkeä. Ei tosin hävetä, koska varoitin kyllä. Olin odotellut yli kaksi tuntia kun Teemu tuli kaupunkiin pyörällä. Olin äksy, mutta hiljainen. Voi pientä kettua. Jonotettiin taksiin kauan, ajantajukin katosi! Kun oli tulossa meidän vuoromme, niin isä Harjula pyrähti luoksemme ja mentiin samalla taksilla kevariin. Sepä hulvatonta. Hannaa väsytti. Teemu teki mulle leipää, mutta koska nukahdin, niin en saanut syödä niitä.

Lauantaina mulla oli liskoja, sammakoita ja rypäleitä vartalossani. Menin kotiin manaamaan ne. Heräsin ja olin terve! Jenni haki mut ja mentiin Lassen kautta Jannelle. Oli kyllä mukavaa ja huumori huonoa :) Kiitos Jori, Tiina, Mette, Jenni, Lasse, Janne ja tietysti Teemu! Saatiin kyyti kaupunkiin, mentiin paalaamoon. Ostin kannun sangriaa, Tiina tarjosi shotteja ja kaikilla oli mukavaa... Jennilläkin kun Antti teki yllätyshyökkäyksen paikalle :) Kohokohta oli kun tuli pilkku ja ei hyväksytty illan päättymistä, vaan mentiin Lasselle taksilla! JIHAA! Pitkästä aikaa jatkot! Juotiin raakaa viinaa ja syötiin Dallaspullaa, juteltiin, sammuiltiin (Antti & Tiina). HIHI! Joskus seitsemän aikaan Lasse ajoi meidät ulos, soitettiin taksi ja mentiin meille koisimaan :)
Sunnuntai oli ihana päivä, me Teemun kanssa vaan makkoiltiin ja oltiin ihan onnellisia ja ihania toisillemme!

MOI!!
Eilen oltiin siskon kanssa itiksessä. Tarkoitus oli löytää siskolle hyvät pikkujouluvaatteet, mutta lopulta tulos oli, että sisko oli ostanut yhden topin ja korvikset ja mulla taas oli palanut 170 euroa! Eli helvetin tonni vanhaa rahaa... En tosin kadu yhtäkään ostostani ja olen iloinen, että voin panostaa pikkujouluihin laittamalla jotain uutta päälle. Tietysti juhlistin myös erästä tapausta... Nimittäin maanantaina kun menin kotiin ja tarkistin postista tullutta palkkaerittelyä, niin menin hiukan hämilleni. Jostain syystä palkan loppusumma oli noin 140 euroa suurempi kuin normaalisti! Kesti jonkun aikaa, ennen kuin löysin kuitista syyn tähän ja sehän oli palkankorotus :) Saan 90 euroa enemmän palkkaa kuussa ja siitä tietty verot pois. Lisäksi oli tullut korotus viime kuulta takautuvasti. Jihaa! Vaikka korotus ei paljoa olekaan, niin siitä tuli hyvä mieli. Raha se on pienikin raha.

No kuitenkin, mitäs sitä nyt tuli shopattua:
Pikkujoulukokonaisuus: ruskea pussihame (polvet paljastava), ruskea toppi, jossa koristusta yläosassa, ruskea bolero, korvikset ja elefanttikaulakoru. Erityisesti toi elefanttikoru on just hyvä läppä, koska meitä Norpe Suomessa kutsutaan "NorSuiksi"! Irtoaa varmasti läppää :)
LISÄKSI ostin 10-paria sukkia (värikkäitä!), kahdet sukkahousut ja viimeinen löytö kyllä kruunasi koko päivän: pitkä kaulaketju, jossa roikkui pieni punainen herätyskello! Ja se kello oikeasti toimii :) Eilen ihan fiilareissa katsoin siitä kelloa ja Teemukin laittoi sen kaulaan :)! hihi.
Eikä ainakaan sukkia tarvitse vähään aikaan ostaa.

Neljän tunnin shoppailun jälkeen olo oli väsynyt, särkevä ja hepulimainen. Harmitti kyllä, etten ehtinyt Liisaa nähdä, mutta siinä vaiheessa kun sisko vihdoin oli tehnyt päätöksen ostaa / ei ostaa, niin kello oli jo yli seitsemän ja kun Tiinakin sanoi, että Liisa menee kahdeksaksi kotiin. Hyvä, että päätin niin, koska Teemulle päästessäni väsytti vielä enemmän, enkä kovin kauaa hereillä pysynyt. Teemu oli ihanan hyväntuulinen illalla ja muljuttauduin syliin hetkeksi, mutta jäin siihen salaa torkkumaan.

Tänään aamulla heräsin omaan nauruuni! Muistan unekin, jonka näin ja jossa hihitin. Teemukin heräsi ja sanoi mulle, että nauroin unissani. Oli vissiin aika hauska juttu. Pyöräilin duuniin kevarista ja tässä sitä möllötetään, toistaiseksi hiljainen päivä.

Mulla on välillä outo olo itsestäni. Tuntuu ihan kuin joku ajattelisi musta pahaa tai tuijottaisi kera "evil eyen". Kuitenkin tämä olo usein häivenee kun saan seuraa ja jutustelen jonkun kanssa. Vainotan varmaan turhaan tällaista ja toisaalta, vaikka nyt saisinkin osakseni rumia adjektiiveja, niin mitä sitten? Enpä sille kuitenkaan mitään voi, vaan elän niin kuin parhaaksi näen. TOISAALTA taas ajattelen ehkä liikaa mitä ihmiset musta ajattelevat. Itsetunto on kumma juttu.

Uimareissu oli rela! Uiskenneltiin muun kalalauman mukana, istuttiin höyrypääsaunassa ja löllyttiin porealtaassa karvaisten miesten välissä... Aah autuutta.
Huomattiin, että lörpöttely ei vaan lopu koskaan! Lörpötettiin viimeisen hetken viimeiseen sekuntiin asti, kaikki sanat ja lauseet, jotka olimme poikaystäviltämme säästäneet. Ehkä pitäisi tavata Jenniä usemmin, niin välit Teemuunkin paranisivat entisestään :D. Jenni vei mut Teemulle, katsottiin Jumanjin jatko-osa, jonka nimeä en muista.
Olemme Teemun kanssa huomanneet, että aina kun sammuttaa valot, niin mä nukahdan. Ja tämä ei ole mikään läppä! Esim. ollaan ihan virkeitä ja katsotaan telkkarista Simpsoneita. Teemu sitten sammuttaa valot, koska tykkää pimeästä. En edes huomaa, että olen nukahtanut, mutta Teemu tökkii mua ja kysyy nukunko :D. Välillä hätkähdän itsekin ja totean, että oho, nukahdin :D. Valokatkaisija = Hannan on/off katkaisin.
Elokuvan jälkeen lähdettiin Sammenin kyydillä meille yöksi, jotta pääsen aamulla helposti töihin. Nukahdin nopsaan ja aamulla nukuin vähän pommiin :) Mutta torstain on toivoa täynnä! TÖÖT väärin meni! Oli kyllä niin saatanallinen työpäivä, ettei vähään aikaan ole ollut. Kävin koko päivänä ehkä kaksi kertaa vessassa, niin tiheään roikuin puhelimessa ja säädin koneella, lähetin sähköpostia... Välillä kyllä pitäis muutama oppitunti pitää noille äijille, joiden assari olen... Esim. se, että en odota kynä ja paperi valmiina täällä, että he huikkaavat sermin yli tilauksia ääneen, hintoja ja toimitusosoitteita mielivaltaisessa järjestyksessä! Mulla on omiakin työtehtäviä ja tällä hetkellä aika kiireistäkin. Rasittavinta on se, että usein molemmat puhuvat mulle samaa aikaa. Eihän siinä ole järkeä. Joku roti sentään. Tilaukset olisi kiva saada paperilla hintoineen, koodeineen, osoitteineen jne. Toinen työkaveri on jo oppinut miten asiat mulle esitetään, että innostun ja teen mielelläni. Mutta tämä uusi, kesällä tullut kaveri käskyttää mua kyllä siihen malliin, että menee kyllä naama mutrulle ja happamaksi. Miksei voi esittää asioita nätisti ja pyytää ystävällisesti? Käskytysmuodot oikein särähtää korvaan ja kaikkien kohteliaisuussanojen puuttuminen ottaa pannuun kiuhumiseen asti. Takaisinhan sitä saa mitä tilaa: happamia vastauksia, haluttomuutta tehdä mitään, epäilyjä, kysymyksiä ja huonoa yhteistyötä! Mäkin olen niin huono antamaan palautetta vielä noin uudelle kaverille, mutta toinen työkaverini on kyllä sanonut munkin puolestani. Jonkunlainen uudelleen koulutus täytyy aloittaa ennen kuin äiti tulee takaisin töihin :).

Kiitos tack kun avautua saan.

En muista miten juttu tuohon johti, mutta eilen kotiin päästessäni olin onnellinen, väsynyt ja hölmistynyt. Päivän aivokapasiteetti oli käytetty, joten keskityin yksinkertaisiin asioihin ja Teemuun, joka odotteli minua kotona uuden hampaansa kanssa. Nimittäin joskus pari vuotta sitten tai vähän alle, Teemu löi hampaansa mun vessanpönttöön (:D) ja siitä lähti pala. Viime viikolla se tuli korjatuksi, mutta lähti irti itsestään !! Eilen laittoivat hammaslääkärissä uuden. Teemu pelasi ja mä luin, oli oikein idyllistä. Lähdettiin kirjastoon ja vuokraamaan makuunista leffa. Löytyi Tarantinon DeathProof, joka vaikutti hyvältä, mutta paljastuikin aika pitkäveteiseksi, vaikka oli siinä muutama hauska ja hyvä kohta. Kuvaus oli kyllä loistavaa, mutta juoni mateli.

Oihhoih, tänään palauttamaan leffa ja sitten kohti kevaria. Huomenna lähdetään humpalle, minä ja Jenni :)

Taikuri luttinen, luikuri tattinen.
Mennään tänään Jennin kanssa uimaan! Swim swim, slplurlurrups.

Tänä syksynä ja nyt talven alkuna olen erityisen paljon pitänyt huolta siitä, etten tule flunssaiseksi. Syön terveellisesti: paljon vitamiineja, raakaa valkosipulia, lämpimiä juomia, pukeudun lämpimästi ja olen vähentänyt tupakan ja kahvin käyttöä. Lisäksi imuroin vähintään kerran viikossa (varsinkin nyt kun sänky on lattialla) ja muutenkin siivoan ja tiskaan usein, etteivät bakteerit leviä. Vielä pitäis keittää hammasharja :D Siis upottaa harjakset kiehuvaan veteen :)
Kuitenkin kurkku on hieman turvonnut, yskittää ja niiskututtaa. Toisaalta, viime vuonna tähän aikaan olin jo täydellisessä räkätaudissa, joten edistystä on tapahtunut :D En ymmärrä miksi, mutta mulla joka talvi alkaa flunssa ensimmäisistä pakkaskeleistä ja jatkuu ihan alkukesään asti. Se on superrasittavaa, kun just esim. hapensaanti vähenee kun nenä on tukossa... TUKS TUKS. Ihan sama, menen menthol saunaan tänään ja hengittelen syvään ja sitten olen ikuisesti terve. KYLLÄ.

Mulla on uusi harrastus! Jipii. Vihdoinkin jotain tekemistä, johon voi paneutua intohimoisesti, JEAH. En kerro siitä vielä. Kerron siitä sitten kun tiedän siitä jotain. Niinpä.

Olen sellainen.
Kärts myrts ja aina pitää kehittää jotain draamaa. Ihan sama onko aihetta ollenkaan tai vaikka sitä olisi vain vähän.
Päässä joku tappelee, että oliko se nyt minun vikani vain jonkun muun.
En osaa sanoa, mutta olosuhteiden ainakin. Kerran jos kiukustuu, niin siihen tarvitsee kunnon itkukohtaus, että voi pohjalta taas nousta onneen. Mieluiten kylmässä, mutta pehmeässä lumisateessa.

Surrurrurrur.

Isänpäivä. Koska oli isänpäivä, niin menimme Sevillaan ja iskä tarjosi ruoan. Varmaan olisi pitänyt mennä toisin päin.. No leivoin sentään keksejä. Minä, iskä ja Leksa istuttiin ensin asianmukaisen kohteliaana, mutta vienosti läppää heittäen. Jälkiruokaa kohti läppä levisi käsiin kovaäänisenä mylvintänä. Tuli taas kerran todettua, että on se Amarillon ruoka hyvää, jos osaa valita oikein, mutta Sevillassa kaikki maittaa ja ainakin raaka-aineet ovat tuoreammat! Esim. Amarillon bocadillo on pullaleivän sisällä vaikkapa kanaa ja vihanneksia, lisukkeena perunoita. No, perunat ensinnäkin ovat PAKASTEITA (joskus kiireessä veljeni saanut jäisiä), leipä samaten pakasteesta ja pullainen vaalea leipä. Kana ei oikeastaan maistu miltään ja paistamiseen ei ole kiinnitetty erityistä huomiota. Sevillassa taas lisukkeena ei edes ole perunoita, eikä niitä edes kaipaa. Bocadilloleipä on rapea ja lämmin ja täytteenä oleva kana on runsas ja hyvin kypsytetty. Lisäksi on todella hyvää kastiketta, joka kruunaa koko jutun. Salaatti on tuoretta ja rapeaa, eikä väsähtynyttä löysää salaattia. Hinta on siis suunnilleen sama! Noin 12 euroa annos. Kokemuksen myötä tietää jo, että toiset paikat ovat parempia. Silti sitä suunnistaa samaa vanhaa reittiä tuttuihin paikkoihin, vaikka edelliset kokemukset eivät ole tyydyttäneet. Tulipa myös eilen todettua, että kävimpäs tällä viikolla kolme kertaa ravintolassa syömässä!!! Yksikin olisi riittänyt... Amarillossa, Timbaalissa ja Sevillassa. Maittavuudessa voiton vei Sevilla, sillä Timbaalin kala oli hyvää kyllä ja lisäkeriisit tms myös, mutta Sevillan boccadillo ei ollut vain hyvää, vaan myös monipuolisen runsas ja mahan sai täyteen (samaa ei voi sanoa Timbaalin annoksesta, mutta nälkäisyys jäi alkuruoan puutteesta, annoskoot Timbaalissa ovat päätelty siitä, että syödään alkuruoka.)

Jorin kanssa toisaalta jo päätettiin, että jätetään mieluummin vaikka muutama kerta ravintolassa väliin, jotta on varaa käydä hienommissa paikoissa. Kebabbilat sentään ovat jo tippuneet listalta, mutta aiomme siirtyä Rossosta ja Amarillosta hienompiin: Sevillaan, vanhan kaupungin El Albaan ja erinäisiä reittejä juuri Timbaaliin, Vanhaan Laamanniin ja lopuksi vielä Haikon Kartanoon :D. Seireenissäkin voisi käydä ja tietysti kiinalaisessa... Okei nyt suunnitelma levisi käsiin :D Ehkä ihan kaikesta ei ollut Jorin kanssa puhetta, mutta se on vain hidaste suunnitelman etenemiseen.. Hähhäh.

Heissuvei! Taas pääsee pieni mieli tottumaan siihen, että pimeys tulee jo kolmelta. Päivän pituus on kahdeksan tuntia ja 14 minuuttia, eli suunnilleen sama kuin työpäiväni pituus. Kuitenkin olo on samaa aikaa optimistinen, idearikas, mutta kuitenkin saamaton. Toisaalta ihmettelen, miksi olen näin kärsivällinen ja kerrankin annan itselleni aikaa ajatella ja kokea rauhassa, hätiköimättä. Ehkä sitä sittenkin oppii virheistään!

Olen aina ajatellut itseäni ihmisenä, joka ei osaa olla ja elää yksin. Nyt kun asiaa ajattelen, niin päätin, etten osaa elää yksin. Mistä sitä kuitenkaan edes tietää millaista se on? Olen seurustellut vakituisesti 16-vuotiaasta lähtien. Muutin omaan asuntoon 17-vuotiaana ja siitä päivästä lähtien olen ollut seurustelusuhteessa, tapailumielessä tai vakituisesti. Teemun kanssa nyt yli puolitoista vuotta. Sisäinen sinkkuni nostaa päätään, mutta samalla pelkään tätä tunnetta, että osaankin ja jopa haluaisin elää yksin, itsenäisesti! Ei kiistelyä asioista, ei toisen sukkien keräämistä asuntoni lattialta, aikaa ajattelulle, ystäville ja jopa liikunnalle. Mieluummin eläisin itsenäisyyden päiväni nyt parikymppisenä, kun vaihtoehdot ovat rajattomat ja energiaakin ponnisteluihin. Toisaalta, jos elämän voisi näin suunnitella etukäteen, ei sen elämisessä olisi minulle enää mitään järkeä. Ajatuksissani kimpoilee kaksi ajatusta, toinen toive itsenäisestä sinkkuelämästä ja toinen siitä, että kuitenkin aikaa on vielä runsaasti jäljellä. Sitä paitsi milloin on tiennyt suhteelle hyvää ottaa etäisyyttä? Oma helvettini tällä hetkellä on se, että totuin ja tuudittauduin Teemun sivariin, joka siis kesti vuoden. Sen vuoden aikana käydyt taistelut ovat vain nostaneet suhteemme arvoa, mutta tietysti myös menetimme aikaa ja suoraan sanottuna sen vuoden aikana unohdin kuka Teemu ihan oikeasti on. Normaalisuhteeseen laskeutuminen kävi nopeasti ja totuin näkemään hänet joka päivä, mutta oireet alkoivat vasta kuukausien päästä. Ehkä vuoden aikana ylläpitämäni muistot Teemusta kultautuivat, eivätkä unelmat tulevaisuudestakaan niin realistiseet olleet. Kuitenkin, nyt on ehkä aika hidastaa vauhtia ja lakata vaatimasta jotakin, jota ei edes välttämättä halua. Aluksi kaikki aika yhdessä tuntui kallisarvoiselta, sillä siihen oli tottunut pelkkien viikonloppujen kanssa. Nyt aikaa on, mutta silti tulee välillä vaadittua ihan uskomattoman typeriä juttuja... "Et sitten tullutkaan tänään!"

Nautin ihan mielettömästi päivistä, jolloin menen töistä kotiin ja lösähdän sohvalle. Katson Emmerdalen ja sen jälkeen käyn kaupassa tai pyöräilemässä, mahdollisesti kaupungissa tapaamassa ystäviä. Kun tulen kotiin, siivoan päivän sotkut, tiskaan tai pesen pyykkiä ja illalla kun menen nukkumaan, niin oloni on tyyni ja rauhallinen: olen saanut päivän aikana tehtyä kaiken tarvittavan. Tämä rutiini kolmena päivänä viikossa riittää pitämään stressin loitolla ja kuitenkin sitä spontaania aikaa jää moneksi päiväksi. Oma herra Teemuni sen sijaan elää spontaania elämää seitsemän päivää viikossa ja minä kuulun siihen silloin kun se sattuu olemaan sen päivän spontaani juttu. Viikonloppuna keskusteltiin pitkästä, siis todella pitkästä aikaa ja vaikka keskustelu oli tavallaan haikea, niin kuitenkin sen lopputulos oli helpotus. Ei mitään eroamiseen liittyvää missään nimessä, mutta olen tosiaan kuvitellut aika paljon omiani, osaksi sen vuoden eron takia ja osaksi, koska Teemu on huono puhumaan ja paljon jää pääteltäväksi omassa päässään... Pääteltäväksi ja päätettäväksi. Tottakai me seurustellaan, mutta eihän tässä nyt vielä taloa ja kissaa olla yhdessä hankkimassa. Voisi kuvailla, että luulin salaattiani hampurilaiseksi ja olen vain onnellinen huomatessani, että syön terveellisesti.

Olen tyyni. (ps. mielialan vaihtuminen mahdollinen)

Olen pohdiskellut.

Keskiviikkona töiden jälkeen menin Tiinan kanssa kaupunkiin ja Tiina oli aamulla löytänyt varastetun pyöräni! Tämä oli hämmästyttävä löytö. Tiina oli myös raahannut pyörän toiseen paikkaan, jottei sen uusi omistaja ottaisi pyörää pois. Tapasimme Runeberginpuistossa pyörän luona. Sille oli tehty ilkivaltaa, katkaistu jalka ja yritetty sillä kammeta lukkoa auki. Voi vanhaa punaista pyöräraasua ! Taas sai päivitellä sitä, miksi ihmisillä on olevinaan syy tuollaiseen? Tarakka oli myös hiukan rikki, mutta ainakin pyörällä voi polkea :) Jalka kyllä vähän harmittaa!
Sitten menimme Rossoon syömään, sillä halusimme juhlistaa elämää ja sen pieniä iloja, kuten sitä, että joku muu tekee illallisesi. Söin pannupizzan, mutta se ei ollut hyvää, vaan siinä oli liikaa juustoa! Koko pizza maistui juustolta ja minulle tuli siitä paha mieli. Tarjoilijat olivat kyllä ihania, joten kirjoitin palautelappuun juuston lisäksi pirtsakoista tarjoilijoista. Palautelaput on tarkoitettu täytettäviksi ääriään myöden... Käytiin myös separoimassa sittarissa, ostin huuhteluvadin tiskaamiseen ja iloitsin siitä eilen tiskatessani. Päätimme lähteä siinä vaiheessa, kun löysimme kumisaappaita kokoa 47 ja juttu niiden yöhyökkäyksistä alkoi mennä liian pitkälle. Pitkästä aikaa poljin kotiin ja kotona odotti golffari-Teemu. Annoin viimeisen palan pannupizzaa hänelle, pelattiin vähän ja sitten Teemu lähti kotiin.

Pohdiskelin ja mietin hurjana koko illan, kunnes nukahdin.

Eilen töiden jälkeen kirmasin viereiselle kirpparille uutta lukkoa pyörään ostamaan, koska vanha oli siis vääntynyt ja rikki. Löysinkin keltaisen lukon ja vaikka mitä muuta, kirppari oli laajentunut! Päätin kuitenkin ostaa vain lukon ja mennä tänään uudestaan paremmalla ajalla. Pyöräilin sitten keskustaan ja ALKOoon, sillä viime viikolla voitin punkkupullon viiniarvonnassa, joten oli minun vuoroni ostaa pullot, tietysti muiden osallistumismaksurahoilla :). Ostin noin kuuden euron viinejä, tutkin netistä hyviä vaihtoehtoja aiemmin päivällä. Oltiin Teemun kanssa sovittu, että katsotaan leffa illalla ja ajattelin tehdä ruokaa sitä varten. Kuitenkin kun soitin hälle, niin tuli vastaus, että ehkä huomenna... Tylsää. Kotona aivastelin, tein ruokaa, luin cosmopolitania, jumppasin ja töllötin töllöä. Kosmon hömpästä tulee välillä niin hyvä mieli... Se aina muistuttaa, ettei kaikki ole niin vakavaa elämässä. KOSMOGIRL!

Pää oli solmussa ja kirkas samaa aikaa.

Istun nyt tässä turhautuneena, iloisena, odottavana ja pelokkaana.
Kana.
Viikonloppu edessä.

Ensin pomo tänää lahjoi minut veitsisetillä, jonka arvo on noin 200 euroa.
Testasin veitsiä kotona heti ruokatunnilla, aion piilottaa vanhat veitseni, uudet ovat terävät ja hienot!
Menin kahdelta inventaariopalaveriin.
Siellä oli outoa ja tunsin itseni epävarmaksi.
Tulin takaisin toimistolle ja puhelin soi... Tietysti sain kamalan paniikkikohtauksen, kun pomo sanoi "Tulisitko käymään täällä mun huoneessa."

POMPOTI POM sanoi sydän!

Menin sinne ja kysymys kuului: "mitäs sinun suunnitelmiisi kuuluu vuodenvaihteen jälkeen?"
Kerroin syksyn opiskeluista ja sitten pomo suoraan vain kysyi haluaisinko jäädä vielä kevääksi, tekemään LEAN-ohjetta!!! Eli meidän toimistolaisten jokapäiväisessä käytössä on ohjelma nimeltä LEAN, siellä tehdään tilaukset, laskut, toimitukset, KAIKKI. Ja minä teen siitä ohjeen koko Norpen suomenkieliselle väelle!

Tsuiparullaa :) Kyllä suostuin siis.

pelasin eilen golfia xboxilla... JUSSILLA! wuhuu mun pelikammo on kuollut
enää jäljellä
- laulukammo
- ihmiskammo
- pelkäänettenoletäydellinen kammo

KAAMOS
KAAMOS
AAMOS!

ps. miksi kerron kaiken irc-gallerian päiväkirjaan
pps. koska tiedän, ettei sitä lueta!

taidan olla pahemmanlaatuisesti napsahtanut