IRC-Galleria

Meinasin aloittaa, että KOULUN jälkeen, vaan ei, siis töiden jälkeen pyöräilin kaarrellen kotiin. Joimme Temen kanssa kahvia parvekkeella ja katselimme tomaatintaimia. Lähdin piakoin pyöräilemään vanhaan kaupunkiin aikomuksenani nähdä siellä Mette. Rymisin pyörällä pitkin mukulakivistä katua ja löysin auringon polttaman Meten. Miten päivässä voi jo palaa? Menimme yhteispäätöksestä pyöreän kiven puistoon (vanhoja myllynkiviä tms) juomaan Meten mansikkaskumppaa ja tutkiskelemaan todistusta. Tupakkaa paloi, rastakeskustelussa viihtyi ja skumppa loppui. Ulkomaalaiset herrat tulivat kysymään mistä voi ostaa sätkäpapereita ja neuvoin heidät R-kioskille :). Lähdettiin etsimään kultalonkeroa, mutta niille oli käynyt S-marketissa kato, joten kävimmekin ostamassa Alkon lonkeroa, well done. Siirryimme ruusupuistoon paistattelemaan päivää ja Lasse & Janne tulivat seuraamme. Pojat heittelivät amerikkalaista jalkapalloa ja Metestä tuli "Kotitekoinen Psygologi" filosooffaaja. Soffaaja. Makasin nurmikolla auringossa, nuuhkin ja rapsutin maata kunnes tuli tekotaiteellinen olo ja oli pakko lopettaa! Leikimme Laiva on lastattu -leikkiä ja se sujui B-kirjaimelle yllättävän hyvin. Upeita sanoja ja uusiakin. Tiina liittyi seuraamme ja pian jalkauduimmekin Lasselle tai siis Tiina ajoi meidät Jannen autolla. Jostain olin saanut humalapyrähdyksen ja se ei ottanut lähteäkseen. Tyydyin siis siihen ja maistoin viiniä. Piilarit silmissä hellivät hapensuodatuskyvyllään, "jee jee jerry cotton" huusin. Tupakkatauko parvekkeella voi olla vapautus tai lamautus. 23.45 totesin aikani tulleen ja lähdin kävelemään kauhunsekaisin tuntein kotiin. Tajusin kuitenkin, ettei kauhua ole. Jos jotain täytyy pelätä, niin itseään. Hylkäsin siis tämän tunteen ja jatkoin matkaa mieluummin väsyneenä. Jumpasta kipeät reidet kapinoivat rivakkaa askellusta, mutta pää käski kotiin, on aikainen aamu huomenna. Kuuntelin musiikkia aivan liian kovaa ja tahdoin jo nähdä kotona odottavan takkupörröisen pään. Otin jalat alleni kun joku tuli ensin kysymään tulta (ei tämä haitannut) ja sitten alkoi kyselemään yksityiskohtaisia tietoja asuinpaikasta ja jopa tiedusteli josko meillä olisi yhteinen kotimatka! Kotona iloitsin yhteisestä asunnosta, sängyn jakamisesta, kainalosta, käsivarsista ja ällöttävän säkenöivästä riitautuvasta problemaattisesta rakkaudesta. Mitä olisi keitto ilman mausteita? Mitä olisi rakkaus ilman kipinöiviä pikkukiviä?

Toisin sanoen riisuidun keittiössä, hain Teemun sohvalta sänkyyn ja sammuin.

Aamulla Teemu tökki minua ja luulin, että kello on vähintään puoli seitsemän. Se oli viisitoista vaille kuusi aamulla! Pirteä Teemu oli nukkunut 13 tuntia ja silmät rähmässä ja ymmyrkäisenä yritin ymmärtää elintoimintoja. Otin piilarit pois, eivätkä silmät tuntuneet ollenkaan pahalta. Kehitys, mikä helpotus "väsyneelle" ihmiselle. Join kahvia ja kikattelin. Pyörä oli jäänyt ruusupuistoon. Kävellessäni töihin tunsin tuskaisen hien nousevan pintaan, mutta hymyilin silti auringonsäteille, varjolle ja kaikelle, jota sillä hetkellä ristiriitaisesti rakastin ja vihasin. Nyt istun sinisellä tuolilla niskat jumissa ja jälleen kerran varmistun, että en koskaan tule katumaan valintojani. En edes osaa.

Pyörää en jaksanut hakea, kai iloliemen aiheuttamaa empimistä. Hipsin myöhemmin apostolinkyydillä kaupunkiin. Optikolle, suutarille ja kännykkäliikkeeseen. Ja voi luoja mikä onni! Mä pääsen keskellä päivää kahville! Ulos, kaupungille, keskellä päivää! Ristin vedän seinään, jos tästä ei tule hyvä päivä.

Jostain syystä olen onnellinen ja mua itkettää ja sit aurinko ja sininen taivas hengailee rinnakkain mun poskilla.

Mieli liihottaa jossain muualla maallisesta!