IRC-Galleria

Tänää tein tutkimuksen, se oli nopea ja tehokas ja lopputulos seisoi suoraan edessäni kertoen vastauksen minulle sellaista vauhtia, että pelkäsin sen karkaavan muististani, jos en heti tyhjennä itseäni tänne.
Kävin ruokatunnilla kotona syömässä toasteja jo kolmatta päivää. Se alkaa jo oksettaa, mutta nälkäisenä olen syönyt jopa sillejä, joten se ei haittaa. Kuljin kotiini n.300 metriä takki päällä helteessä ja ihmettelin miksi ahdistaa. En selvittänyt pulmaa. Jatkoin matkaa takki päällä ja nakkasin kotona takin naulakkoon, johan helpotti. Söin ja jumitin tv:stä jotain mitä en enää edes muista. Pääni oli ansaitulla tauolla.
Miehet haistavat naiset jo kaukaa, tietysti sitä paremmin mitä vähemmän vaatteita naisella on päällään. Heidän havainnointikykynsä on uskomaton. Pelkän vaiston varassa he kääntyvät katsomaan taakseen ja KAS siellä on nainen! He ovat haistaneet...

En enää osaa mitään. Päätän jatkaa itseni työllistämistä duunilla, joka saa minut masentuneeksi ja itkemään ja pidättelee minua työpaikalla kauniina kesäpäivänä kello seitsemään asti illalla. Tahtoisin vain ilakoida auringossa, maata nurmikolla, mutta katson ikkunasta ulos hiekasta pöllyävää parkkipaikkaa ja mietin mitä kaikkea olen tänään unohtanut tehdä ja mistä minulle seuraavaksi soitetaan ja marmatetaan. Sitten eteeni kannetaan paketti, jossa on mielettömästi (okei 144) pieniä sinisiä naksuvia osia, joissa on mikropiiri ja mietin, että hyvä luoja minne nämä kuuluvat. Soitan paniikissa lomailevalla työkaverilleni, mutta hän sanoo "sori" ja lyö luurin korvaan ja menen vessaan nyyhkyttämään ja otan paperia pöydälleni. Odotan kuin säikähtänyt kani seuraavaa kaaosta, ihmettelen eivätkö ihmiset voisi kesällä mennä on-asennosta off-asentoon kaikki tyyni. Koko Norpe Suomen puhelut kaatuvat kahden hengen niskaan, toinen on hullu työmuurahainen ja toinen minä, joka en tiedä mistään mitään, mutta kaikesta vähän. Ja mä en jaksa.

Päätin ottaa perjantain vapaaksi. Ihan sama mitä kukaan sanoo, osoitan heille työpöytääni, jota ei näy papereiden alta, joissa kaikissa lukee punaisella "tärkeä" ja "kiire", sitten näytän heille tuntilistaani, jossa olen ollut jo kolme viikkoa töissä 47 tuntia viikossa, vaikka sen kuuluisi olla 37 tuntia. Mulla on varmaan palanut käpy jo niin pahasti, etten enää edes tajua sitä.