IRC-Galleria

on muuten nälkä, mut ulkona meteli ja sit en tiedä tai muista miten syödä ruokaa tilaamatta sitä ravintolasta.

NÄLÄÄKÄ

ps. kutsu kävi.

Meinasin aloittaa, että KOULUN jälkeen, vaan ei, siis töiden jälkeen pyöräilin kaarrellen kotiin. Joimme Temen kanssa kahvia parvekkeella ja katselimme tomaatintaimia. Lähdin piakoin pyöräilemään vanhaan kaupunkiin aikomuksenani nähdä siellä Mette. Rymisin pyörällä pitkin mukulakivistä katua ja löysin auringon polttaman Meten. Miten päivässä voi jo palaa? Menimme yhteispäätöksestä pyöreän kiven puistoon (vanhoja myllynkiviä tms) juomaan Meten mansikkaskumppaa ja tutkiskelemaan todistusta. Tupakkaa paloi, rastakeskustelussa viihtyi ja skumppa loppui. Ulkomaalaiset herrat tulivat kysymään mistä voi ostaa sätkäpapereita ja neuvoin heidät R-kioskille :). Lähdettiin etsimään kultalonkeroa, mutta niille oli käynyt S-marketissa kato, joten kävimmekin ostamassa Alkon lonkeroa, well done. Siirryimme ruusupuistoon paistattelemaan päivää ja Lasse & Janne tulivat seuraamme. Pojat heittelivät amerikkalaista jalkapalloa ja Metestä tuli "Kotitekoinen Psygologi" filosooffaaja. Soffaaja. Makasin nurmikolla auringossa, nuuhkin ja rapsutin maata kunnes tuli tekotaiteellinen olo ja oli pakko lopettaa! Leikimme Laiva on lastattu -leikkiä ja se sujui B-kirjaimelle yllättävän hyvin. Upeita sanoja ja uusiakin. Tiina liittyi seuraamme ja pian jalkauduimmekin Lasselle tai siis Tiina ajoi meidät Jannen autolla. Jostain olin saanut humalapyrähdyksen ja se ei ottanut lähteäkseen. Tyydyin siis siihen ja maistoin viiniä. Piilarit silmissä hellivät hapensuodatuskyvyllään, "jee jee jerry cotton" huusin. Tupakkatauko parvekkeella voi olla vapautus tai lamautus. 23.45 totesin aikani tulleen ja lähdin kävelemään kauhunsekaisin tuntein kotiin. Tajusin kuitenkin, ettei kauhua ole. Jos jotain täytyy pelätä, niin itseään. Hylkäsin siis tämän tunteen ja jatkoin matkaa mieluummin väsyneenä. Jumpasta kipeät reidet kapinoivat rivakkaa askellusta, mutta pää käski kotiin, on aikainen aamu huomenna. Kuuntelin musiikkia aivan liian kovaa ja tahdoin jo nähdä kotona odottavan takkupörröisen pään. Otin jalat alleni kun joku tuli ensin kysymään tulta (ei tämä haitannut) ja sitten alkoi kyselemään yksityiskohtaisia tietoja asuinpaikasta ja jopa tiedusteli josko meillä olisi yhteinen kotimatka! Kotona iloitsin yhteisestä asunnosta, sängyn jakamisesta, kainalosta, käsivarsista ja ällöttävän säkenöivästä riitautuvasta problemaattisesta rakkaudesta. Mitä olisi keitto ilman mausteita? Mitä olisi rakkaus ilman kipinöiviä pikkukiviä?

Toisin sanoen riisuidun keittiössä, hain Teemun sohvalta sänkyyn ja sammuin.

Aamulla Teemu tökki minua ja luulin, että kello on vähintään puoli seitsemän. Se oli viisitoista vaille kuusi aamulla! Pirteä Teemu oli nukkunut 13 tuntia ja silmät rähmässä ja ymmyrkäisenä yritin ymmärtää elintoimintoja. Otin piilarit pois, eivätkä silmät tuntuneet ollenkaan pahalta. Kehitys, mikä helpotus "väsyneelle" ihmiselle. Join kahvia ja kikattelin. Pyörä oli jäänyt ruusupuistoon. Kävellessäni töihin tunsin tuskaisen hien nousevan pintaan, mutta hymyilin silti auringonsäteille, varjolle ja kaikelle, jota sillä hetkellä ristiriitaisesti rakastin ja vihasin. Nyt istun sinisellä tuolilla niskat jumissa ja jälleen kerran varmistun, että en koskaan tule katumaan valintojani. En edes osaa.

Pyörää en jaksanut hakea, kai iloliemen aiheuttamaa empimistä. Hipsin myöhemmin apostolinkyydillä kaupunkiin. Optikolle, suutarille ja kännykkäliikkeeseen. Ja voi luoja mikä onni! Mä pääsen keskellä päivää kahville! Ulos, kaupungille, keskellä päivää! Ristin vedän seinään, jos tästä ei tule hyvä päivä.

Jostain syystä olen onnellinen ja mua itkettää ja sit aurinko ja sininen taivas hengailee rinnakkain mun poskilla.

Mieli liihottaa jossain muualla maallisesta!

Mua vammattaa tämä aihe erittäin paljon. Menen siitä täysin VAMMAISEKSI. En kykene ajattelemaan, en puhumaan, kaikki ilon rippeet kaikkoavat minusta ja muutun rusinaakin kurttuisemmaksi ja sitruunaakin happamemmaksi.

Mennäkö siis Konemetsään, jonne poikaystäväni aka avomieheni on menossa vai mennäkö Ilosaareen, jonne hyvinhyvinhyvin läheinen ystäväni on menossa?

Konemetsä:

Menemisen puolesta:
Musiikki, meininki, ihmiset, korpi, Teemu!
Teemua ei voi jättää yksin, piste. Teemu ei syö, huolehdi itsetään, ole vastuullinen aikuinen. (Tämä siis koskee humalatilaa, joka on metsässä välttämätön!)

Menemisen vastaan:
MESTA ON NIIN NÄHTY! Kolme vuotta metikköä takana (-05, -06, -07) ja viime kesänä jumputukseen jo turtui. Joka vuosi kaupallistunut enemmän, lössiä enemmän ja lössin laatu paskempaa ("JEE ME OLLAAN HUUMEHÖRHÖI JA VEDETÄÄ KAMAA TAPPIIN ASTI!", "ÄÄK MÄ OON TEINI NAAPURIKYLÄSTTTT!1!111!") Eli ei kiinnostais kompuroida ihmisten tipahtaneiden vartaloiden seassa.
Esiintyjät lähes samat kuin viime vuonna, paitsi paras artisti jäänyt pois.
Lipun hinta noussut.
Telttailualue vaihtunut.
Parkkimaksu 20 e.

Ilosaari:

Menemisen puolesta:
Meeri, + muut hyvät ystävät, uutuudenviehätys, esiintyjät (ASA ASA ASA), Joensuu.

Menemistä vastaan:
Teemu konemetäs :(, hurjasti ihmisiä (siis kymmeniä tuhansia, ahistaa ahistaa), vain muutama hyvä artisti, kaukana muttei edes korvessa, kalliimpi, työläämpi päästä.

Joten totesin näin Teemulle tänään:

"vittu päätän olla kohta menemättä mihinkään ja jään lilluu porvoonjokeen kumiankan kanssa ympäripäissää ja laulan ite ne laulut jotka haluun kuulla. PISTE"

Ottaa taas päähän käydä töissä.
Mäkin haluan herätä kahdeksaksi kouluun ja sitten päästä kahdelta riekkumaan muiden kodittomien lokkien kanssa. Muut juoksentelee kahveilla, kekseillä ja varmaan silakanhännilläkin, mutta minä syön peruspäärynää kahvitauolla ja puudutan sosiaalista elämääni irc-galleriassa! Voi pyhä Sylvi ja Sylvin lapsetkin, luultavasti myös lapsenlapsien eronneiden puolisoiden lapsetkin.
Toisaalta Suomen opiskelijat elävät Suomen mittapuussa köyhyysrajan alapuolella (!), joten kiitän luojaa siitä, ettei vielä tarvitse mennä leipäjonoon. Hyvä Suomen valtio! Kannustakaa opiskelemaan, painakaa maahan, irrottakaa äyrinne opiskelijoiden nahasta ja mikä parasta: älkää kannustako heitä käymään töissä opintojen ohella!

APLOOOOODIT!

EDIT:

mua ketuttaa ja aion nyt tehdä töitä. kiitos.

Valintakoekutsut lähetetään hakijoille postitse viikolla 22!

Nyt jänskättää :)
Lukeminen on vähän jäänyt, ehkä 70 sivua lukenut muistiinpanoineen, mutta ehkäpä saisi vähän potkua, sitten jos tulee kutsu!

Niin.
Eilen me taas asuttiin.
Töistä käväsin kotona ja sit siirryin bodycontrolliin, jun-pap-paa, kuten Jenni sen ilmaisi. Yleensä sitä seuraavana päivänä on reidet käyttökiellossa, mutta tällä kertaa lujilla olivat kädet ja masulainen. Yleensä vatsiksista olen suoriutunut ilman tuskailuja, kiitos päivittäisten sarjojen, mutta nyt vatsa kiittää!
Kotiin tullessani herra T oli laittanut saunan päälle ja kärvistelimme sähköisessä lämmössä.

Toivottavasti tänään ei sada. Kiitos ja näkemiin rakkaat kuulijani.

Miten voikin olla taas näin nalkuttava olO.

nimittäin vitutuksen!
ja kysymys kuuluukin, miksi mua nykyään aina vituttaa?
mikä mua vaivaa ja millä sen saa loppumaan?
vai onko tähän ihan syy, siis musta riippumaton?

eli olenko rasittava akka vai alanko vihdoinkin reagoimaan johonkin?

noniin nyt mulla on sellainen olo, että olen vain vainoharhainen. onkohan se hyvä juttu.
jaa. musta tuntuu et mun pitäs päästä kotiin. tai ei kotiin, mutta pois töistä.


EDIT:

hyvä aamu = läpimätä päivä. Aamulla heräsin Askolassa puoli kuusi ja kävin auringonnousuisella lenkillä. Oli kaunista ja mukavaa, Raappana tahditti mun askeleita. Siitä hetkestä vois nykyisten tuntemusten perusteella olla vaikka 100 vuotta. Moro vaan hyvä meininki! Tervetuloa paska fiilis, kyllästyinkin jo ilman ihasteluun. Toivottavasti voitan viiniarpajaisissa. Sit menen lähimpään satamaan ja nimeän siellä laivan Saatanan Akaksi kumauttaen pullon sen kylkeen. Ja toivottavasti siihen tulee reikä.

"Tänään olen ollut kuin elefantti posliinikaupassa" sanoin työkaverilleni. "Niinkö? No onneksi et sentään posliini elefanttikaupassa" vastasi työtoverini tähän.

Kyllä, olen onnellinen, että en ole pieni posliinikuppi elefanttikaupassa.