Istun autiolla hiekkarannalla... TÖÖT tervetuloa takaisin työmaailmaan! Tehdas on lomilla ja meitä toimihenkilöitäkin on talossa vain kourallinen. Rakennukset ovat vaipumassa uneen, vaikka me muutamat työmuurahaiset koitamme väsyneellä naurullamme ja näennäisellä työnteolla saada seiniä kaikumaan. Kaikukin on ontto. Hiekkakenttä on tyhjä autoista ja töiden jälkeen ajan sen holtittomasti läpi pyörällä, varsinkin niistä kohdista, joilla normaalisti tielläni on auto. Puhelin on soinut... Kenties kolme kertaa ja kaikki sisäisiä puheluita. Asiakkaat makaavat mökkiensä rannoilla, kauppiaat ovat ottaneet lomaa ostamisesta ja napsivat jäätelöä altaistaan. Lopun alun loppu ja alku (haha) lähestyy lähestymistään ja kuin viime hetkellä tuli eilen postiluukusta kirje. Olenpa dramaattinen :D No mitä välii. Sain siis eilen kutsun Haaga-Helian Liiketalouden linjalle! Matkailuun hain siis ykköstoiveena, mutta pääsykoe oli epäonnistuneesti Viron reissun päällä ja tieto siitä, että Liiketaloudessa voi suuntautua kansainvälisyyteen ja markkinointiin muutenkin ohjasi tälle puolelle. Äidille on kuulemma ollut selvää jo hakupäivästä asti, että pääsen sisälle ja niin tavallaan mullakin... Sisälle kun pääsi kunhan hyväksytysti suoritti pääsykokeen. Itsetuntoa tietysti helli se, että n. sadasta sisäänpäässeestä olin 12. valittu! Ihan hyvä sijoitus mielestäni. Tietysti opiskelua motivoi myös se, että tähtään kohti tilannetta, jossa olen perheen ainoa korkeakoulutettu... Ah tätä ihanaa (väliaikaista) ylemmyydentunnetta! Siitä tulikin mieleeni, että soitettuani läpi äidin, isän ja siskon, unohdin täysin kertoa Leksalle! Ehkä hänen vähäinen kiinnostuksensa tekemisiini saattoi vaikuttaa asiaan. No oli faijakin aika hauska;
minä: "Pääsin sinne kouluun!"
iskä: "Aijaa, upeeta! Niin siis mihin kouluun sä haitkaan?"
Muutenkin noi ammattikorkeat taitaa koulutukselta olla aika paljon sitä, mitä niistä itse tekee. Siellä kaikki on jo oikeasti riippuvaista omasta työpanoksesta, lukiossa oli vielä hoivaamisen makua. Tähtään hyviin papereihin. Tietysti tuntuu kummalliselta lähteä opiskelemaan alaa, jonka kanssa on ollut jo yli 1 ½ vuotta tekemisissä, mutta ajattelen pohjapalkan nousua ja etenemismahdollisuuksia. En kai mä nyt sentään assistentiksi jää! Palkkaisin mielelläni ihan oman assarin.
Huomenna Norpella ei ole aamupäivästä sähköä jonkun remontin takia, joten vahdin vain puhelinta. Jos joku vielä muistaa, että merkinnän alussa mainitsin peräti kolme puhelua tälle päivälle, niin huomisesta voi tulla vieläkin vauhdikkaampi päivä! Tuijotan hiljaista puhelinta ja sen soidessa kiljaisen ja juoksen vessaan piiloon. Ehkä se on sopiva hetki tyhjentää oma työpöytä. Huomenna on toiseksi viimeinen työpäivä.
Tänään aiomme Tiinan kanssa pyöräillä Eestinmäkeen julmasti viemään Tiinan porukoiden teltta... Sillä vien sen mukanani konemetsään! Wuhuu! Viikonloppuna festaroimaan ja ennen kaikkea tanssimaan. Toivottavasti ei sada niin paljon kuin on luvattu. Konemetsässä kuuluu paistaa aurinko! Aion kuitenkin varustautua uudella keltaisella sadetakilla ja vedenpitävillä kengillä.
Painun takaisin kuvitelmiini hiekkarannasta ja auringosta. Entryjä saattaa ensi viikolla tulla enemmän kotona lorvimisen myötä.