IRC-Galleria

mua ei enää kiinnosta kirjoittaa viikonlopuista.
mä rakastan niitä
ja vihaan niitä

rakastan kun on aamu ja valoisaa
me yhdessä kukitaan ja eletään
sit tulee hirmu yö ja pimeää
me yhdessä riidellään

kaikki menee niin nopeasti
perjantai muuttuu maanantaiksi
ei välissä hetkeäkään
vain pelkkää unelmaa
tai yön painajaista

rakkauteen kuuluu viha
valitettavasti
onneksi



Niin. Tuntuu välillä et menee viikonloput ensin ruusujen keskellä, sit tappelemisessa ja sunnuntaina on morkkis ja huono olo. Yritys hyvä muuttaa tätä tradítiota, mut mitä muuta sitä muka tekis? Ihan kuin oltais hunningolla, ihan sovinnolla.

Näen taas painajaisia. En ole oikeen ikinä ollut hyvä näkemään painajaisia, ehkä lapsena viimeks! Mut nyt oon pari, ehkä kolme viikkoa nähnyt painajaisia neljä kertaa viikossa. Se on inhottavaa. Sen takia on aamulla ja ehkä jopa koko päivän ihan äkäinen. Illallakaan ei uskalla mennä nukkumaan.

Mun maha tykkää töistä :) Työ ruokkii sitä hyvin!
Maha sanoo Hahaa!

taas mä istun täällä
melkein omien aivojeni päällä.

perseessä sijaitsee yksi aivo
työkuoppa yhtä syvä kuin kaivo.

täällä ei haise sellutehdas,
ei metalli,
ei teollisuus.

täällä tuoksuu lakritsi
nam niin
brunbergin musta ihana lakritsi
niin nam

heti aamusta tiedän:
tänään valmistuu laku
Porvoon lempilaku
tuoksu saa lumenkin näyttämään mustalta
ja kiiltävältä.

tällaisina aamuina usein vannon:
tänään ostan paketin,
jos toisenkin.
yksi töihin, yksi kotiin.
Teollisuustiellä vaiva on yhteinen,
lakritsin puute on kova.

sisällä istuessa tuoksu unohtuu,
niin jää paketti odottamaan.
kömmin myöhään ulos ja kotiin,
olo on pieni ja kiukkuinen:
miksei lakua enää saa??



Tekee hurjasti mieli lakritsia! Mut just ja just riitti rahat viinipullon arvontaan. Toivottavasti en voita, se olis noloa! Olen voittanut kaksi pulloa kuukaudessa ja osa täällä on voittanut viimeksi VUOSI sitten :D Sit tulee uusi tyttö töihin ja alkaa alkoholistiksi valkoviinillä. That's me.

Himpura, sinne meni uiskentelusuunnitelmat, ihan metsään! Jenni menikin tänään töihin, joten yksinkö sitä nyt pulikoimaan uimahalliin... Ei se käy. Ja rahatkin on edelleen loppu. Finale. Grande. Ensi viikolla palkkapäivä! Masssssiiiiiii.

jumi tuli
pumi pumi.

yritän olla töissä
tajuamatta mitään,
välittämättä mistään.
en katso ketään silmiin,
olen hiljaa, vain näppäimet puhuvat.

tuijotan,
murjotan,
esitän.

mikään ei tunnu,
mikään ei suju,
adjektiivi "osaava"
ei kuulu minuun.

suurin päätös päässäni kuuluu näin:
"huomenna. huomenna."
tämä päivä on jo menetetty.



Sunnuntai-aamu oli outo. Jostain syystä aina kun herään ja katson Tiinaa samaan aikaan, mua alkaa naurattaa ja hymyilyttää kamalasti. Niinpä tuijotin Tiinaa (joka oli jo hereillä) ja hihittelin. Siitä tuli hyvä mieli! Ennen lähtöä join vahingossa viinaa, koska en halunnut raahata pulloa enää kotiin. Join vahingossa myös kaljaa. Bussissa menin vahingossa vessaan ja kun pääsin Teemulle, join jälleen vahingossa kaljaa. Ja tämä tapahtui salaa kun Teemu oli suihkussa! Hauskaa oli kun Teemu ei edes huomannut, että olin vähän kännischä ja join salaa sen huoneessa. Tämä kaikki kuitenkin paljastui, kun lähdettiin vuokraamaan ärrältä leffaa ja ostin samalla Valintatalosta vahingossa siiderin, jonka join leffan aikana. Teemu vain nauroi.

Soolaa toi iso valo silmään ja päähän,
näen aurinkotäpliä.

nyt tuli nälkä.
ehkä kaakao auttaa?
yläkerran supersuuri sumpinjyräytin
on ihaninta koskaan näkemääni.
okei, ehkä vähän valehtelin,
mutta lumoava se on silti!
joku sen sisällä tekee mulle kahvia,
tai cappucinoa
kenties cafe lattea
välillä café aú late
kuka haluaa kaakaon
toinen ottaa moccakahvia
uusi tuttavuus wiener cafe..
se tekee mitä vain!
kysyy:
kuinka paljon maitoa
entä sokeria
vai kenties otat mustana?
päätös: haen kaakaon.

meillä on lounas.
piti käydä himppelis syömässä, mut toi myrsky vähän kammottaa.
käyn kurkkimassa yläkerran jääkaapista jäikö aamupalalta mitään!!

vieläkin vähän hämmästyttää tää työnteko.
ei aamuisin,
ei päivällä,
mutta illalla ennen nukkumaanmenoa.
ei tunnu edes pahalta mennä aikaisin nukkumaan,
se on vaan fakta ja rutiini jonka hyväksyn.

tiedän vaan, että ensimmäisenä keväisenä toukokuun päivänä
kyllästys ja turhautuminen vie minut.
kylmänä talvena on helppo olla töissä,
mutta entä kun aurinko levittää säteensä maahan
ja vieläpä mun ikkunasta sisään?

mutta täällä sitä istutaan,
ainakin palkka on hyvä
ja ihmiset ihania keski-ikäisiä hömppiä.

hei hei lumihiutaleet!