IRC-Galleria

Lemon - Nainen tummissa

Hän saapui keskiyöllä,
näin viikatteenkin vyöllä,
tuo nuori nainen ikuisuuden harso silmillään.
Hän kertoi kylmin huulin,
kuin kaukaa äänen kuulin:
Oon sieltä, mistä takaisin ei tulla elämään.

Mä katsettansa turhaan hain,
näin pohjattomat silmät vain.
Kun katsoin niihin tunsin,
että häntä rakastin.
"Voi poikaparka, kuolemaa ei yksikään voi rakastaa.
Vain hengen sulta veisin kylmin, jäisin suudelmin".

Sun täytyy olla vanki maan, ei sielus pääse kahleistaan
On yksinäisyys kohtalosi, auttaa voi mä en
Sä vaikka kaiken oikein teet
Sua seuraa aina kyyneleet, ei murheistaansa irti pääse koskaan ihminen

Mä pyysin: Suukko, muuta ei.
Hän viikatteensa naulaan vei
ja tunsin hänen syleilynsä kylmän, jäätävän.
Hän lähti, otti viikatteen.
Jäin yksin yöhön hiljaiseen.
En enää pelkää kuolemaa,
nyt kaiken ymmärrän.

Hän saapuu vielä tiedän sen
kun aika vierii täyttyen
niin silloin suostuu varmaankin hän yhteen suudelmaan
tuon suudelman kun hältä saan
voin vihdoin jättää kylmän maan
ja silloin pääsee myöskin sielu irti kahleistaan
en itselleni rauhaa saa kun rakastan vain kuolemaa
mä ootan että saapuisi tuo nainen mustissaan