Huh, taas yksi päivä pimun kanssa takana..neitihän tunnetusti ei ole mikään kentällä menoa rakastava hevonen, mutta kaikkihan on opittava. Tänää sit vuoros oli esteloikkailuu mikä kyl aiheutti ratsastajalleen melkoisen työurakan ja turhautumisenkin välillä..:) mutta onneks Jonna sai aina homman menemään kuitenki ihan nauruks..
Lopuks sit viel pimatsuu irtohypytettiin, ja kas kummaa.. hevonen joka ei ratsastaja selässä muka selvinnyt 40cm pystystä, niin hyppäsi helpon ja ilmavan näkösesti 80cm pystyn? eli jonkin sortin kettuilua mua kohtaan??
mutta se tunne mikä tuli kun näin sen hyppäävän niin helposti 80cm on sanoinkuvaamaton..
OLEN NIIN ONNELLINEN!!
rakastan tuota hevosta<3
( Jonnal kyl kestämist ku mä ramppaan niil 5pv/viikossa :D)