IRC-Galleria

Syvällä sademetsän siimeksessä istui kannon päällä pienen pieni tiikeri. Se oli niin pieni, että pystyi juosta kilpaa lähellä asustavien laiskiaisten kanssa. Murheissaan pienen pieni tiikeri istui kannolla ja puhui metsälle: "Äitimetsä,olen liian pieni tiikeriksi ja liian ruma sekä karvainen kolibriksi.Mikä minä sitten olen?Oih,kolibreilla on niin kauniit, auringossa kimaltelevat siivet ja muilla tiikereillä on pituutta, painoa ja tiikerimäisyyttä niin paljon, että minullekin varmasti riittäisi. Miksei minulla ole edes kauniita siipiä tai tiikerimäistä luonnetta?"Äitimetsä huokaisi syvään ja totesi :" Olet ainutlaatuinen ja tärkeä minulle sekä ystävillesi. Miksi sitten olet murheellinen? Jos haluat, voisit kokeilla olla päivän tiikerinä ja toisen kolibrina?" pienen pieni tiikeri hymyili kauniisti ja kiitti Äitimetsää.

Äitimetsä keräsi puiseen sankoon mutaa, vettä, karvoja, lumpeenlehden ja kourallisen hiekkaa ja sekoitti aineksia kepillä, niin kauan, että aineksista oli tullut myrkynvihreää jauhetta. Hän otti jauhetta hiukan käteensä ja ripotteli sitä pienen pienen tiikerin päälle. Pienen pieni tiikeri alkoi kasvaa. Siitä tuli suunnattoman suuri ja karvainen. Nyt se oli sellainen, miksi se oli luotu. Se käveli metsässä ja nautti, kun se pystyi kiipeämään puuhun nopeasti. Alhaalla jalkojensa juuressa se huomasi pienen sammakon. Se katseli sammakkoa hetken ja puhui sille sitten: "Sammakko, miksi olet noin surullinen?Eikö sinulla ole ystäviä?Tiikeri kyseli turhaan sammakolta, sillä eihän tiikeri voinut ymmärtää, että hänen suuren kokonsa vuoksi sammakko pelkäsi tätä.Tiikeri käveli metsässä haistellen, maistellen, kuulostellen ja tunnustellen uusia asioita. Se ihaili edessään avautuvaa maisemaa ja ajatteli hiljaa itsekseen, ettei tämä suurena tiikerinä eläminen ole häntä varten. Hän tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen.

"Äitimetsä! En halua olla enää suuri ja karvainen. Haluaisin tietää miltä tuntuisi olla pienen pieni ja kevyt kuin tuulen henkäisy." Äitimetsä mietti hetken ja vaelsi sitten ympäri valtakuntaansa keräten hopeiseen maljaan hiukan siitepölyä, aamukastetta, kukkia ja auringon valoa. Hän sekoitti ainekset kimaltelevaksi pölyksi, jonka jälkeen hän puhalsi pölyä tiikerin päälle.

Pienen pieni tiikeri pyörähteli ympäri, tutkien itseään. Hän kosketteli merenväristä sulkapeitettään ja heilutteli vihreitä siipiään. " Minulla on kauniit siivet!!" se huudahti ja alkoi lennellä ympäriinsä. Maailma näytti niin suurelta sen silmissä."Kuka sinä olet?"kuului hänen takaansa. Hän kääntyi ja kohtasi vihreimmän silmäparin, mitä koskaan oli nähnyt. " Oon Nupeldus, mutta sano vaan Nuppu."kolibri sanoi odottaen pienen pieneltä tiikeriltä vastausta. Pienen pieni tiikeri esitteli itsensä ja he jatkoivat matkaansa kaksistaan. Pienen pieni tiikeri ja Nuppu viettivät päivän lennellen ympäri sademetsää leikkien yhdessä.Auringon laskiessa pienen pieni tiikeri sanoi uudelle ystävälleen: "Minun on nyt mentävä. Nähdään huomenna, kun olen omaitseni." Pienen pieni tiikeri oli näet vihdoin ymmärtänyt mikä halusi olla. Se halusi olla pienen pieni tiikeri, eikä mitään muuta. Se oli vihdoin onnellinen.