IRC-Galleria

"..Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin,
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.

Ei yksikään kirkas tähti
häntä valaissut matkallaan,
aivan ypöyksin hän lähti
maahan kuoleman kulkemaan.
Hän halusi kokea kaiken,
minkä ihminen kokea voi.
Sana pieni, ja hän sai sen.
Taivas antejaan hänelle soi.

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeän hurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.

Vaikka koko maailma huusi:
Olet parhainta päällä maan,
liian heikko hän oli yksin
tuskaansa kantamaan.

Yö samettiviittaansa tummaa
levitti lapsellensa,
joka kantoi kaipuuta kummaa
myrkky surmaava suonissaan.

Sinä yönä Jumala nukkui..

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin."

Miten voikin pientä ihmistä väsyttää paljon.
Eikä silti osaa nukkua kunnolla, aina vaan pyörii ja pyörii.
Olis taas kyllä paljon muutakii miettimistä kun tuo väsymys.
Vaan eipä sille kai mitään voi. Elämä vaan on perseestä.

Anna kätesi mulle
niin kosken siihen salaa
ja tiedät, että sulle
yksin sydämeni palaa..

---

"Jos sä lähdet, vie myös kaikki muistot nää,
mut jos sä jäät ne tahdon säilyttää.."

Jep nyt se Ruuti sitten on täällä mulla kotona hoidossa jokusen aikaa. Tänään tuli joskus kolmen aikaan. Ihan hyvin on tainnu polle rueta kotiutumaan. Ratsimassakii kävin jo. Joku parin tunnin maastolenkki tuli tehtyä. Ihan vaan rauhassa käveltiin ja vähä ravailtiin. Oli semmosta tutustumista oikeestaan vaan. Ku kaikki oli niin uutta ja jännää Ruutin mielestä. Aina ku tuli jotain jännenpää nii rupes vaan puuskuttamaan. Koko ajan kuitenkii ihan korvat hörössä meni. Oikeen nätisti osas mennä. Tosi hyvä mieli jäi kyllä! :)

Ja huomenna heti uudestaan joskus aamulla. Jospa sillonkii menis yhtä mukavasti. Nyt enää iltaheinät jne. pitää käyä antamassa johonkii aikaan. Eiköhän se sitten pärjää yön yli.

On se vaan niiiin paras!! :)

Parempaa mieltä osaltaan, mut toisaalta huonompaa.
Toiset asiat kun menee paremmin niin toiset sit huonommin. Näinhän se on.
Liikaa miettimistä ja ajatuksia. Liikaa valvomista. Liikaa aikaa. Ja liikaa paljon muutakin.
Mutta silti kaikkea niin vähän. Varsinkin tuota aikaa.

Pari vähän parempaa päivää..
Mut toisaalta edelleenkii silti niin paskaa.
Voi ku tietäs vähä enemmän. Vaan hyvä edes näinkii.

eikä mitään uutta. tai ainakaan parempaa.

Kirjoitan ystävälleni kirjeen
elämäni onnesta ja ihanuudesta.
Suljen kirjeen kyyneleet silmissä
toivoen, että edes hän tajuaisi
pahan oloni..

"Pieni ihminen hämillään etsii rakkautta,
ei tiedä, mistä sen löytää, miten sitois sen kiinni.."

---

Olen kuin pieni lumihiutale, joka leijailee taivaalla.
Toivon, että joku ottaisi minut kiinni, joku katsoisi minua ihaillen.
Mutta monet meistä tippuvat lopulta maahan yksin.
En halua olla yksi heistä.
Ota minut kädellesi, ihaile minua niin kauan että sulan.
Silloin voin sulaa pois onnellisena.

---

"Mä en pysty unohtamaan, mä en pääse irti susta,
mä haluun vain sut.Mutta mitä mä olen sulle,
vain typerä pikkutyttö, jolla on kiva leikkiä?
Mun on otettava selvää. Jos sä annat pienimmänkään merkin siitä,
että välität, mä jatkan piiritystäni.
Mulla on tavoite: me, yhdessä, sinä ja minä.."

---

Yksinäisyys
-viiltää kipeämmin kuin kiiltävä terä,
jättää syvemmät arvet kuin syvinkään veitsen isku.

Tylsää meinaa olla. Eikä oo olo paljoo mikskään muuttunu. Voispa jutella.. Se vois olla ainut mikä auttais.