Tahdoin luottaa ihmisiin, jotka minua juhlivat,
Mutta eteeni sain pullon, jonka sinetti oli murrettu.
Savukkeiden sisään oli työnnetty neuloja,
Ei kukaan minua riemusaatossa
Pakottanut etenemään.
Seppeleet, jotka eteeni tielle laskettiin.
Nimettömät, jotka eteeni polvistui.
Se mielistely oli vahingoksi tietenkin.
En enää tiedä, kuka on minä,
Joka saapuu ensi-iltoihin.