IRC-Galleria

Ei niin turhaa paikkaa etteikö
Kerran käydä vois
Kun joskus parempi kääntyy kannoillaan
Ja lähtee heti pois

Jonkun tahtoo unohtaa
Toinen sydämeen jää
Tarjoo lämpöö matkalleni
Lopunelämään

Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa,
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa,
Ja onneton, ken pakenee, kun jäädä haluaa.

Sano suoraan mitä sä tahdot
Sano suoraan mitä sä meinaat
Sano suoraan mitä sä toivot
Sillon multa kaiken saat

eipä kai mullekkaan tuo Peppi-lempinimi oo ihan turhasta tullu.. :))

"Peppi itse käyttäytyy piittaamattomasti. Hän pukeutuu epäsiististi, valvoo myöhään, leikkii hengenvaarallisesti, kohtelee epäkunnioittavasti ja röyhkeästi vanhempia ihmisiä ja pilkkaa auktoriteetteja - opettajia, poliiseja, tätejä ja setiä. Mutta toisia lapsia kohtaan Peppi on ehdottoman oikeudenmukainen, antelias ja epäitsekäs. Hän suree kuollutta lintua ja rankaisee huonosti hevostaan kohtelevaa isäntää ja puolustaa pienempiä ja heikompia. Peppi on sekä fyysisesti että henkisesti voimakas ja hallitsee ympäristönsä ja elämänsä."

Mä en todellakaan tiedä, mitä sydämeni haluaa
Se vain kulkee ympäriinsä ja tekee mitä tahtoo

Aina kovaa, ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan, mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

Sitä, mitä koitin sussa koskettaa
tajusin, ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan!

Vielä sinun vuokses jään
vaik totuutta ja tehtävää
täällä pelataan ja soitetaan vain humppaa
ja vaalealla tytöllä
on lenkkitossut sylissä
se varmaan luulee se saa miehen jos se jumppaa

Kun kaikki katsoi minua
sanoin mä tahdon runoilla
ja sä sanoit voi se tie on vaikee
öisin baarin lattia
on lamauttavan tahmea
ja olo on pelkästään kurja taikka haikee

Ja pahimpia on aamut
joiden päättymistä ei näy
mä pelkään aina ne saa mut
ja niin lopulta käy

Sun vuoro tulee vihdoinkin
sä haluut viran jostakin
ja ehkä eläkkeellä muuttaa vielä maalle
puhuessas mua katselet
oltais kuin metsäneläimet
öisin tuijoteltais hiljaa taivaalle

Vaalea tyttö naurahtaa
sua ohimennen koskettaa
kun sanon etten koskaan tahdo päivätyötä
se sanoo: vuodet vähenee
varo ettei kaikki ohi mee
unelmat ei ketään joka päivä syötä

Ja pahimpia on aamut
joiden päättymistä ei näy
mä pelkään aina ne saa mut
ja niin lopulta käy

Pahimpia on aamut...

Paistaa aina, sama rämellys jatkuu
Jotain kurkoo aina meille sattuu
Pakko aina saada vähän tilannetta haltuun
Ettei ala taas huono maine karttuu
Moneen paskaan mua on yritetty liittää
Mut silti mun bailuis aina ryhmää riittää
Teijän ei tarvii mua näistä kerroista kiittää

tännään muuten juhulitaan!

Tahdoin luottaa ihmisiin, jotka minua juhlivat,
Mutta eteeni sain pullon, jonka sinetti oli murrettu.
Savukkeiden sisään oli työnnetty neuloja,
Ei kukaan minua riemusaatossa
Pakottanut etenemään.

Seppeleet, jotka eteeni tielle laskettiin.
Nimettömät, jotka eteeni polvistui.
Se mielistely oli vahingoksi tietenkin.
En enää tiedä, kuka on minä,
Joka saapuu ensi-iltoihin.