Olin kotona, siellä äitin luona.
Lauantaina oli uskomattoman kaunis ilma. Haravoin pihaa ja keksin ja ääneen sanoinkin, että nyt kyllä soitan Petralle, että lähetään rälläämään maastoon...sitten tuli itku. Saateri!! Tää on VÄÄRIN!!!! Miten voi joku asia olla näin käsittämättömän vaikea hyväksyä..???
Ei jaksa...