En tiiä.
Sitä luulee et on päässy yli toisesta, mut ku sen toisen näkee ja puhuu sille ni iskee kamala ikävä.
Miks ei saa halata sitä toista, tai makoilla sen vieressä?
Nauraa jollekin tyhmälle jutulle, tai saati suudella sitä toista.
Toisaalta tietää, ettei ottais sitä toista takasi sen virheitten takia.
Ei mua enään satu, mut se ikävä. Se on ehkä pahempaa, kuin itse tuska.
Ja kun luuli, että kaikki on hyvin ja toinen autto pääsemään yli uniongelmista jne. Nyt ne on palannut.
Ehkä olen riippuvainen läheisyydestä, tai toisesta osapuolesta.
Yritän kyllä päästää irti, mut se on vaikeampaa kuin luulin.
Vaikkei sitä tuntenutkaan pitkään, niin silti.