Hitsit oon pitkäst aikaa taas kamalan onnellin ! Vaaik nyt tää syysmasennus iskee rajusti päälle, oon silti onnistunu selättää sen ! : )))
Oon onnelliin ku on paljon ihania ystäviä, ja poikaystävä joka rakastaa mua ylikaiken, ja mä sitä.
Ja toi pikku vauva, joka kans välittää ! <3
En tiedä, vaikka toi mun ja Rasmuksen suhde onki arkeentunu, ni silti sitä toista vaan jaksaa rakstaa ja keksii ain jotain pientä lisäkivaa tähän suhteeseen, ettei elämä tunnu niin arjelta. Ja rakastan kaikkee siit ihmisestä, jokaista virhettäki, ja hyvää asiaa. Ja vaikka me ollaanki niin erilaisia ni täydennetää toisiamme tosi hyvin. Ja luottamus, pystyn luottamaan tohon toiseen täysin ! Joka on uutta multa. Ehkä mä alan päästä menneistä yli, ja jatkaa elämää ::)