Kaiteelle seisomaan jään
kädet nostan
ummista en silmiä
enää ei huimaa
Mä karkaisin vieraiden mukaan
ei viikkoihin löytäisi kukaan
ulos saan nukahtaa
mä vuokraisin majakan jostain
ja tauotta juhlisin jos vain
huvittaa teen mitä vaan
En mieti kuinka nyt käy
ja kuka kaipaa
ja vaikkei maatakaan näy
nojaan jo ilmaan
Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa
Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa synkän elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä