IRC-Galleria

Hän kantaa elämää käsissään
kunnes ymmärtää sen särkyvyyden
Lumena sulaa syliin
ja kohtaa valon

Miettiikö hän,
onko henki juna,
joka väsymättä jatkaa eteenpäin
pysäkiltä pysäkille
nopeasti tai hitaasti, viimein pysähtyen?

Ajatteleeko
liitävänsä uusiin ulottuvuuksiin,
löytävänsä auringon ja kuun,
sukeltavansa avaruuden tähtisumussa?

Viimein hän
sulkee silmänsä
ja ottaa askeleen.




Pyydettiin kirjoittamaan runo miehelle, joka tietää kuolevansa ennen 30:tä syntymäpäiväänsä.... sounds kinda lame, but then again, it was tricky!

Äiti Marian käsivarsilla
on hyvä nukkua
kohdunlämmössä paistatella
mutta minä värjöttelen koivunkatveessa
lehdettömän rungon syleilyssä
ja toivon voivani vielä
kirkkain silmin vannoa
olevani kypsä

Tietoisuus on helppoa minulle
usko itseen vaikeampaa
ja kyky ratkoa näitä ristikoita mahdottomuus
sillä kirjaimet katoavat ulottuviltani
muille valmiit sanat ovat minulle sokkeloita
joihin minulla ei ole karttaa

Tuntuu
että olen posliininukke
totta, vähän romuluinen,
jonka päätä koputettaessa kaikuu
Rinta täynnä ilmaa
ja suu vääntynyt ikivirneeseen
Vaski voideltujen joukossa
Riittämätön, kiittämätön hölmö

Jos he uskovat armoon
tiedän minä kyllä anteeksiannosta
Koko kirja löytyy siniympyrän sisältä
tämänkin pienen pallon aivoituksista
Itse minun täytyy antaa vapaus
hengittää

Mietteitä Sinusta
Maalaat itsestäsi kuvan harvoin sanoin,
pelkkä henkäyksesi on suloäänien serenadi.
Silkinpehmeässä jätät mysteerisi ilmaan
ja vavahtelen vain ratkaisun mahdollisuudesta.
Pehmoinen on sylisi,
mielesi salaisuuksien sokkelo.

Thoughts about You
With rare words you paint a picture of yourself,
your sheer breath is a serenade of sweetvoices.
In silksoft you leave your mystery to the air
and I am waving from the possibility of solving it.
Warm are your arms,
your mind a maze of secrets.

Etsin vastauksia
Eiffelin juurelta
Matadorina lävistin sydämesi
Sillä väreissäsi on sinistä ja valkoista
suonissasi virtaa pelkkä sisu

Rukoilin sinua vierelleni
kun korvissani asetit kysymyksen
johon en voinut vastata: ei
Silmissäni kullankimallus
jatkaessani värittämään ruusunlehtiä
keltaisesta punaisiksi

Mielessäni yksi
ajatus
kahden sanan kalkatus
Olen Sinun

Hän hokee
tyhmyyttään mantrana
ja jokainen arvostelu sattuu
Itsetunto on loputon suo
joka janoaa kehuja silmäkkeisiinsä
upottaen jokaisen sanan saadakseen lisää

Korvissaan pauhaa
pirullinen pop
todeten rakkauden olevan supertähti
Hänelle tuo ilmiö on tunne
jota ei voi jakaa
itkua ja epävarmuutta
sulosuukkojen kaipuuta

Kuten Richiestä lauletaan
ei kukaan saa hänen oloaan suurenmoiseksi
ja valo, jonka pitäisi sisältä lähteä
on kadoksissa

Jonain päivänä
hän vannoo
ja eksyy positiivisuuteen
Näytäthän, elämä, hänelle


Lisäisin loppuun, että tuo hemaiseva kamerakännykkäkuvalady on itse asiassa {Miracle} itse. Älkööt hämmentykö, hiukset kasvavat, ja niin minäkin. Ainakin leveyttä.

Aavikolla
loputonta ylämäkeä
toivona kalkkarokäärmeiden rytmikäs kilkatus

Upotan jalat tulihiekkaan

Milloin levottomat pisarat
kosteuttavat maan?

Sanot, että näytän raa'alta hedelmältä
vaikka maistunkin kypsältä
Sisustani taisi murentua hetken

Olenko laittanut
valot komeroon, jossa piileskelin
vai yhäkö pienestä iskusta
käperryn keräksi?

Unohdin
että omenaposkena hehkuin
vain hänelle
sillä sinä sait minut
edes ihastumaan

Elämä on suo
enkä vielä halua
nousta ylös

Thank You

You said that I look like a raw fruit
though I taste ripe
My insides may have been crushed for a moment

Have I put on lights
to the closet where I was hiding
or do I still from a minor blow
crumble to pieces?

I forgot
that as an applecheek
I only glowed to him
for you made me
at least have a crush

Life is a swamp
and yet
up I do not want to get

Kuulas ilta
kerroksittain minuja
joilla kaikilla tervastamisen pakko
ja yhdellä otteella
ystävyys

Sormet juoksivat kielillä
korkoina jalkakäytävällä
kun voimakas ääni liikkui
ylös ja alas
Itseoppinut ja opetettu

Kun heittelehdit
minä pysyttelin paikoillani
ja rakkauteni muualla
toisilla suunnilla
etelätuulissa
vieraissa kielissä
samppanjanauruissa
ja vieressäsi
itkin hiljaa

Koruäänet
suunnatkaa minuun päin
laulakaa minulle tarinoita
joista löydän tunteeni
itseni
sillä tiedän
vasten tahtoanikin
menetän vielä sinut

Hopeanharmaa savukiehkura
ilmassa ajatuksena
Tartun siihen kiinni ilman otetta
Järjestelen väriä
ja yritän erottaa siitä kaikki haalean sävyt
Laimeita sähkövirtoja
joiden iskun voima on pistävä
liikkuen laiskasti kohti Sinua
Kullan aalto
täyttää rinnan
kertoen minulle
vielä kerran

Tahmea taideteos
puristaa ympärilläni
mielessä kahdeksan karvaista jalkaa

Olen oiva ateria
enemmän lihaa kuin luuta
pelossani jähmetyn
ja suolaiset kyyneleeni kruunaavat maun

Hengitän syvään
katson kohtalotovereitani
verkossa pyristelemme
yrittäen unohtaa louskuvat leuat
ja suoritamme
suoritamme
unohtaen aamukasteen tuoksun
tarinoinnin taiteen
myytit ja myskin

Hymyilen
ja otan
aikani