Läpinäkyvät
peittävät lattiaa
Mustalle taivaalle
muodostuu
katseesi tuike
Minulla punainen huivi
Jazzlauluna olen seilannut
ympäri toista ulottuvuutta
löytämättä
Myrskymieli
rakensi siltaa
vain pudottaakseen minut
ruskeaan veteen
Sokeana syksyn väreille
huomaan kyllä pimenevät illat
Hengitys
piirtää ilmaan koukeroita
Silloin käsitän
eläväni
Pääni kehottaa jatkamaan
sillä rinnassa on pakotus
Voisin hyvin
peittää itseni untuvalla
ikuiseen satuun
jonka olen punonut silkkilangoista
mutta nyt minulla veriset silmät
ja kurkussa norsunluuta
Kolme pientä pisaraa
kunnes kovetun
En enää suostu
MÄÄ tänään nyt:)