Keittiön ikkunasta näin! Huokauksen, huokaus sanoin ihan selvästi vaahterapuun kellertävän ruskean vihreä lehti, joka maahan putosi.
Avasin ulko-oven ja syksyinen kivihän siinä tuijotti, kysyin: "mitä vahtaat?". Vieläkin se vain tuijotti, ehkä naamassani oli vain läjä ketsuppia spagetin jäljiltä, saakelin spagetti ja kaunotar ja kulkuri. Mietin: "Syksy on masentavaa aikaa: housun pultut kurassa eikä kumppareita ole, kukat kuolee, nurmikko kasvaa, mielestä tulee jääpuikko, kirjotusvirheet lisääntyy, lippikset vaihtuu karvalakkeihin, ötökät lentelee skitsoina minne sattuu ja ties mitä muita kurjuuksia!:/
Olis jo talvi ja lumiukot, niin sitten saisin laittaa kieleni kiinni jäiseen oven ripaan.
Huoh, voisin vain mennä sisälle ja tyytyä maito läikykkäiseen sohvaan ja katsoa tv:stä juniorin onnenpäivää ja masentua sohvan onkaloihin! PISte