Vanhus harmaajapää istuu ikkunan edessä kiikkutuolissa ja katselee lapsuudenmaisemiaan. Mitä hän siellä nälkee? Viljavat pellot, kauniit järvimaisemat ja kukkiva piha. Siinä katsellessaan hän muistelee kuinka hän oli jo edesmenneen miehensä kanssa kasvattaneet suuren perheen ja saattaneet lapsensa maailmalle.
Siihen vanhus jää istumaan ja odottomaan että lapsista joku tulisi häntä katsomaan. Kului viikko ja toinenkin ja vanhus istuu edelleen siinä kiikkutuolissa mutta ketään ei edelleenkään näy. Vain seinäkello seinällä tikittää aikaa jota ei ole enää kauan.
Kolmantena viikkona yksi lapsista tuli käymään, muta mitä oli tapahtunut yksinäiselle vanhukselle? Se nukkui iäistä unta siinä samassa kiikkutuolissa jossa se oli jo istunut kolme viikkoa sitten odottomassa että joku tulisi häntä katsomaan.