Nyt mä on huomannu, kehen voin luottaa,
kuka on mun puolella, vaik jätkä hylkää
Moni sanoo "hei kulta oon sun tukena"
Mut harva sitä on ollu, tekosyitä kuulen vaa.
Miten voit sanoo, et on ollu kiireitä? Jos mun ystävällä on hätä, mikään ei oo tärkeempää,
kun se, et voisin sitä auttaa, ees pitämäl kädest ja olemal siin lähel vaa.
Mulle ystävät, on kaikki kaikes, tien et moni sanoo noin, mut mä sitä tarkotan kans.
Ilman ystävii, mä en olis mitää. En ois tää tyyppi, jota monet tyhmän pitää.
Tien et jotku, mun ystävät aattelee, et toi vaan aina vuodattaa, noita sen omia murheitaa.
Ne luulee, ettei mua kiinnosta, niitten asiat ja huolet ollenkaa.
Mut ne on vääräs, kyl mua kiinnostaa, ja varmana tulee aina kiinnostaan.
Harmittaa, et ne ajattelee noin, ne aivan väärän kuvan musta saanu on.
Oon huomannu, et oon vahvempi kun luulin,
tien et itken koko ajan ja et mun rystyset on mustan.
Mut te ette tie, kuinka muhun on sattunu,
Mitä oon kelannu ja kuinka oon itteeni pelänny.
En tosiaa tie, että mikä mun on, mut mä tien mist se johtuu.
Olit mulle tärkee ja helvetin rakas.
Niin paljon muistoja, niit hyvii ja pahoi.
Sait mut nauraan, jo omal olemuksels
ja sait mut itkee vaan olan kohautuksels.
Tien et itkin, tosi paljon liikaa, mut joskus voisit miettii,
mikä sen sai aikaan?
Oliko se se, kun mulle valehtelit, vai oliko se se kun sä sanoit ettet jaksa?
Mä vaan haluisin, kääntää aikaa takas, mennä siihen hetkeen, ja sanoo et oot rakas.
Pitää susta kii, kattoo sun ruskeisiin silmiin, koittaa korjaa kaiken, saada sen hyvän taas takas.