Siinäpä pulmaa kerrakseen... Jokin kumma riipijä raapii nyt tajuntaani... Kaikki pitäisi olla hyvin. Jopa paremmin kuin hyvin. Ja asiat etenevät juuri siihen suuntaan kuin olen halunnutkin - tai ainakin ne TUNTUVAT etenevän niin. Jotenkin vain niskakarvani ovat nousseet pystyyn...
Inhoan eniten tässä maailmassa väkivallan jälkeen valehtelua. Sitä en voi sietää. Olen aina ollut sitä mieltä, että vaikka totuus saattaa sattua, on se silti parempi kuin valhe. AINA. Arvostan rehellisyyttä ja kärsivällisyyteni ja kykyni antaa anteeksi ovat sitä luokkaa, ettei pitäisi olla ongelma kertoa minulle totuutta. Mutta... Jos jotakin minulta salaa ja saan sen tietää myöhemmin ehkä omine neuvoineni, sitä en pysty ikinä antamaan anteeksi. Sitä en myöskään koskaan unohda. Se merkitsee minulle petosta.
Eikä minua enää tässä maailmassa petetä kuin kerran. Siihen en anna kenellekään uutta mahdollisuutta. Kun luottamus on mennyt, se on mennyt. Ja tällä viittaan siihen, jos totuutta pimittää, salaa. Rehellisyys perii maan - minun tapauksessani ainakin.
Uusimmat blogimerkinnät
- kopsakkaakopsakkaa (ei parempaakaan tekemis... 28.01.
- Salat julki... (jade kops) 25.01.
- Onk näi? 17.01.
- Äiti (jade kops) 17.01.
- HEIKKO 07.01.
- [Ei aihetta] 22.12.
- Pistää miettimään 01.12.
- Miksi? 01.12.
- Tyhjyys 30.11.
- Alone 26.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (25)
-
▼
2008 (53)
- ▶ joulukuu 2008 (17)
- ▶ marraskuu 2008 (21)
- ▶ lokakuu 2008 (15)