Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan,
koska tunnustin äidilleni olevani lesbo. Minä olen
prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska
kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään
piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi. Me
olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä
kauan ennen hänen aikaansa. Minä olen mies,
joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani,
jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän
vuotta, ei päästetty huoneeseen. Minä olen ottolapsi,
joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois
kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava
perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he
voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin
hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi
viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti
kävelemään taas. Minä en ole yksi onnekkaista.
Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista.
Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa. Me
olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän
kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme
vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle
miehelle. Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä
kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan
välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle. Minä
olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni,
hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin
sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun
nykyään toisen naisen kanssa. Minä olen kotiväkivallasta
selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja
etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini
olevan myös nainen. Minä olen kotiväkivallasta
selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen
kääntyä, koska olen miespuolinen. Minä olen isä, joka
ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut
kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista
toisia miehiä kohtaan. Minä olen kotitalousopettaja,
joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain
lesbojen tekevän sitä. Minä olen mies, joka kuoli lääkärien
lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville
minun olevan transseksuaali. Minä olen henkilö, joka
tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon
parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää
yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska
en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä
maailma tarvitsee eniten: rakkautta.
Ole kiltti ja postita tämä edelleen, jos uskot
homofobian olevan väärin.