IRC-Galleria

Kuinka joku voikaan rakastaa niin paljon että antaa kaiken anteeksi.Olit jotain aivan liian ihanaa ja hyvää minulle.
Ärsytin.Huusin.Itkin.Vihasin.Rakastin.Petin ja satutin.
Kaiken sen sä annoit mulle anteeksi.Ja miksi?Vain siks koska rakastit mua niin.Rakastin myös.Mutten voinut elää enää kanssasi miettien kokoajan mitä menin tekemään.Mitä tein ja miksi.Oliko se muka sen arvoista.Ei ollut.Ei todellakaan.Kadun.Kadun aina vaan sitä kuinka satutin sua.

Itkit hetken.Rauhotuit.Otit mua kädestä ja halasit lämpimästi.Sanoit ettet haluisi mua koskaan menettää.Sanoin samoin ja halasin sua uudestaan.Tää hellä syleily sai mut taas tuntemaan sen kivun.Sen kamalan tunteen joka mua viiltää aina kun ajattelen kuinka julma olinkaan.Otit asian rauhassa ja sanoit et haluut miettii pari päivää.

Pari päivää kului sillä et makasin sängyssäin vain itkien.Välillä yritin keksiä tekemistä ja lähdin ulos kävelylle.Kävelin ja kävelin vain.Välillä mieleeni juolahti ajatus tulla käymään.Mutta sain taottua päähäni etten saa tulla häiritsemään sinua.Halusit olla rauhassa pari päivää.Ja ne mä suon sulle.Halusin vaan niin kovasti pitää sut.Tuntui et mun elämä loppuu jos menetän sut.En voinu sallii sitä.Mietin vaan et jos se nyt tapahtuu ni en voi siitä muuta syyttää kun itteäni.Päivät lipui vaan eteenpäin.Nää pari päivää tuntu niiin pitkiltä.Ettei oo aikoihin tullu aika näin pitkäks.Senkin ajan mä vaan ajattelin sua ja meitä.Ja miten meiän nyt käy.

Menee pari päivää ja alan panikoida.Kello lyö yhdeksän illalla etkä ole vieläkän ottanut yhteyttä.Otan puhelimen käteeni ja menen sängylleni makuulle.Odotan ja odotan.Kunnes puhelin soi.Panikoin.Ja vastaan hätiköidysti.Se olet sinä.Pyydät luoksesi enkä kerkeä edes vastaamaan kun jo lasket luurisi alas.Hätäännyn ja lähden samalla sekunnilla ssäntäämään luoksesi.Soitan ovikelloa ja halaat minua heti ovella.Menemme suoraan huoneesi sohvalle istumaan.Istut aivan kiinni minuun ja otat kädestäni kiinni.Istumme hetken hiljaa kunnes aloitat "Kuule,hmm,tää on vaikee juttu..." ja kerrot kuinka rakastat mua ja haluut olla mun kanssa.Etkä haluu menettää mua ja meiän yhteisiä ihania hetkiä.Mä vaan kuuntelen ja nyökyttelen.Lopulta sä kerrot haluavas jatkaa mun kanssa.Mut mun on ansaittava sun luottamus takasin.

Meen ihan sanattomaks.Ja kun saan sanan kakistettua ulos.Pyydän sua toistamaan mitä olit juuri sanonut.Ja mä olin kuullu oikein.Sä sanoit haluavas jatkaa mun kanssa.Hyppisin ilosta sun kaulaan ja kyyneleet valu pitkin mun poskia.Olin niin onnellinen.Lupasin yrittää parhaani saadakseni sun luottamuksen taas.Olin ihan liian onnellinen taas.Suutelin sua innoissani ja istuin jälleen lämpimään syleilyysi ja pyysin sua olemaan mun kanssa ikuisesti.

Meni päiviä.Ja päiviä.Ja mieleeni alkoi tulla ajatuksia.Mietin,kuinka mä voin elää näin.Oon ollu kamala,ja satuttanu sua ihan liikaa.Ja sä ot vaan niin ihana et annat kaiken vaan anteeks.Miten mä voin ees kuvitella eläväni sun kanssas ku oot jotain aivan liian kilttiä mulle.En voi.En vaan voi.Nää oli mun ajatukset ennen kun soitin sulle ja itkin puhelimessa selittäessäni sulle.Sä ymmärsit.Ja sanoit et jutellaan parin päivän päästä ku oon saanu ajatuksiani vähän selvitettyy.

Pari päivää kulu taas.Ja olin edellen samaa mieltä.En vaan voinu enää elää näin.Sanoin ettei tää voi jatkuu näin.Lohdutit vaan sanoen et meil on nyt vaikeeta mut kyl me pärjätään.Kuuntelin sua.Mutten voinut hyväksyy sitä.Tulin sun luokses,halasin itkien sun olkaa vasten.Ja sanoin.Tän on loputtava.Mä en voi elää sun kanssa ku oot niin ihana ja kiltti mulle.En voi enää.Tää on kamalaa.Mul on niin huono omatunto siitä mitä mä sulle oon tehny.

Säkin liikutuit.Huomasit mun olevan tosissani.Ja kyynel valui silmästäs.Sä itkit.Itkettiin molemmat yhdessä.En voinut enää olla kauaa sun luonas.Mun oli pakko lähteä etten satuta sua enää enempää.Lähdin pois.Juoksit rapput alas itkien.Juoksin ja juoksin.Juoksin kotiin saakka.Ja itkin vaan.En anteeksi voi ikinä itselleni antaa.Kamala oon.

Toivon sun toipuvan.Toivon sun löytävän jotain itses arvoista.Jotain arvokkaampaa kuin mitä mä olin.Rakastan sua edelleen.