IRC-Galleria

On ihana lämmin ilta.Olemme perheesi kanssa mökillänne.Istumme iltaa terassilla.Juttelemme ja naureskelemme.Olemme olleet mökillä jo koko päivän.Minulla on töitä seuraavana päivänä.Joten en voi jäädä yöksi.Ilta on jo pitkällä, enkä edes suunnittele vielä kotiin lähtöä.Tosin olemme saaressa enkä pääse sieltä pois ilman että joku minut sieltä veneellä viel vastarannalle.Istuimme vielä pitkälti yli puolenyön terassilla ja ilta alkaa hämärtyä.Ja alatte miettiä olisiko minun aika lähteä kotiin ettei tule liian pimeää ja kylmä.Sillä minulla oli mukanani vain lyhyt hame ja toppi.

Lähditte viemään minua veneellä vastarannalle.Kun olimme päässeet perille,hyppäsin vain veneestä,toivotin hyvät yöt ja lähdin kävelemään pieintä polkua pitkin mäkeä ylös jonka laella skootterini odotti.Laitoin tavarani kuntoon ja käynnistettyäni skootterini lähdin ajamaan kohti kotia.Tiesin että on vielä pitkä matka,joten en edes ajatellut vielä kotia sillä muuten matka olisin tuntunut kestävän ikuisuuden.Ajoin ja ajoin vain enkä tuntunut edistyvän lainkaan.

Aloin jo tylsistyä ajamiseen mutta keskityin silti tiehen ja matkaani.Yhtäkkiä huomasin tien kaartuvan jyrkemmin ja otin toisellakin kädellä kiinni ohjaustangosta.Musiikki pauhasi korvissani kunnes aloin ihmetellä kuinka järkyttävän kova auton ääni kuului musiikin ylitse.Sammutin musiikkini ja kuulin auton kaahauksen edelleen.Se läheni ja läheni minua.Ihmettelin kuinka joku kaahaa keskellä yötä pimeällä tiellä tuolla tavoin.Tiellä oli rajoitus 40 km/h.Ajoin aivan tien reunaan sillä pelkäsin niin kovasti.Ajoin silti aivan normaalisti.Hieman ehkä varovaisemmin sillä pelkäsin auton ajan päälleni.

Tulen kurvista ja nään vain auton valot ja pelästyn.Kuuluu vain räkspokstuff ja silmissä sumeni.Makasin maassa ja sain silmäni auki.Mitään ei näkynyt missään.En muitanut mitään tapahtumasta.Sain vaivoin kaivettua puhelimen laukusta joka oli rähjäisenä maassa edessäni.Etsin kauan numeroasi puhelimesta ja soitin.Ajattelin,en jaksa enää kauaa pitää puhelinta korvallani.n edes puheääneni etäisyydellä.Vastasit iloisesti ja vaikerrellen sanoin "tuu, mua sattuu.." ja puhelin tippui kädestäni.Kuulin vain kuinka toistit puhelimeen nimeäni ja lopulta kuulin nyyhkytyksesi.Aloit korottaa ääntäsi, mutten kyennyt vastaamaan.Lopulta vain suljin silmäni ja toivoin että joku tulisi.

Seuraavana päivänä heräsin aamulla sairaalasta kun sinä itkit vierelläni.En saanut edes sanaa suustani kun joka päikkaan sattui vain.Mieleni teki halata sinua ja kiittää siitä että olit paikalla.Pian tuli hoitaja ja kertoi sinulle etten muista mitään ja kehotti sinua kertomaan minulle kaiken mitän tiesit elisistä tapahtumista ja mitä hoitajat olivat sinulle kertoneet.

Meni kauan.Meni tunteja kun vain kerroit tapahtumista ja kuinka olin soittanut sinulle ja kuinka olit itkien paniikissa lähtenyt perheesi kanssa mökiltänne ajamaan kohti kotiani.Reittiä jota tiesitte minun kulkevan.Arvasitte minulle sattuneen jotain.Kerroit olleesi niin paniikissa ettet ollut pystynyt edes perheellesi kertomaan.Olit vain huutanut ja itkenyt et munhun sattuu ja et on pakko lähtee ettii mua.Perhees oli vaan ihmetelly.Ja lopult huomannu et sä ootki ihan tosissas.Ja panikoinu neki tietty oli.Ja sit kaikki kauheella vauhdilla ettimään mua.

Olin tosi liikuttunu ku kuuntelin sun juttuja.Mua sattu aina kun vähänki liikahdin.Kyyneleet vaan valu mun poskilla ku kuuntelin sua.Sä oot mun paras kaveri.Ja oon tosi onnellinen et sä oot mua kattomassa.Pian tuli mun omakin perhe kattomaan mua.Räpsytin vaan silmiäni ku äiti tuli mun vierelle ja itki.Se selitti kuin onnellinen se on et mä oon hengissä.Ja kyynelet alko taas valua mun poskilla.Se oli yhtä itkua vaan koko päivä.Kohta hoitaja tuli mun huoneeseen ja sano et joudun olee sairaalassa ainakin viikon vielä.Mut mua sai tulla kattomaan koska vaan.

Alkoi jo vähän tylsistyttää se makaaminen.Sä kävit joka päivä kattomassa mua.Olit mun vierelläni melkein yötäpäivää.Välillä et menny ees kotiin nukkumaan.Olit vaan mun vierellä ja tukena siellä.Kerroit aamuisin kun heräsin et olin taas itkeny unissani.Kuulemma joka yö olin itkeny sairaalassa.Sanoit liikuttunees aina nähdessäs kyyneleet mun silmissä.

Viikko oli kulunu ja mun piti alkaa jo vähän liikkkumaan.Aloin jo pikkuhiljaa kävellä ja välillä vähän lepäsin pyörätuolissa.Joka päivä sä veit mut sillä ulos kävelylle.Juttelit mulle mukavia ja mä yritin aina yhtyä keskusteluun niillä vähäsillä sanoilla joita suustani ulos sain.

Pikkuhiljaa paranin.Ja kohta aloin olla jo siinä kunnossa et mut päästettin kotiin.Kävit vielä meillä kotonakin kattomassa mua et mulla oli kaikki hyvin.Oi se oli niin ihanaa aikaa se.Oli niin ihanaa nähdä sun hätääntyvän ja välittävän musta oikeesti niin paljon.Noitten päivien aikana me lähennyttiin niin paljon etten ois koskaan uskonu meil käyvän niin.Oon siit niin onnellinen.Oot mun paras ystävä edelleen.Rakastan sua valtavasti.

Kiitos kaikesta tästä ihanasta mitä sä mun takiani teit.