Illat olivat pimentyneet jo hiukan päivien venymisen vastapainoksi.
Kiihtynein ja ajatustäyteleisin askelein poljin asfalttia jalkoihini, kuten muinakin keskiviikkoina joina uhraa koko ajatusmaailmansa sille, mikä sen ansaitsee. Kouvolan kirkon ristit hohtivat valoa kaikkien keinovalojen yläpuolella.
Löydän taas kaiken, mitä tarvitsen.
Kiitos.
[Kokonaiset keuhkot
hengittävät
Sinut
osissa
osissa
mutta kokonaisesta.]