IRC-Galleria

"everything will be okey
in the end
if it`s not okey,
it´s not the end."

(unknown)








Tuulikellot tietävät kaiken, mistä laulaa.

Unkari on ehkä kaunein maailma ikinä.
Talot ihmiset kadut puut Balatonjärvi joutsenineen ja valkeine purjeineen elää täysin keuhkoin.
Olen kiivennyt heidän kanssaan kukkulalle vanhan kirkon raunioiden harjalle ja katsellut sieltä aukeavaa kaunista maailmaa tuuli siivissä ja uskon, ettei kovin moni hetki ole aiemmin vaikuttanut minuun näin isosti.
Kotimatka kylmään Suomeen matkalaukku ja sydän täynnä unkarilaista lämpöä.

Vaahteranlehdet Jukolantiellä.
Värien tanssia tuulenharjalla.
Pieniä yksinäisiä lapasia tienvarsilla.
Ystävän kanssa jaettuja sateenvarjoja.
Pitkiä hihoja ja kaulaliinoja.
Sadepäiviä ja kaakaota.
Kissan kehräystä ja hiljaisia ajatuksia.
Pieniä hetkiä aamulla, kun on hiukan viileää, hiukan aikaa ja hyvä olla.

Syksy on ehkä kauneinta ikinä ja minä olen ehkä onnellisin.



Kiitos.

Köyhyyttä, miten helposti ohitamme läheistemme kauneuden.


Kiitos Linnuilleni, opetitte enemmän.

Sain etuoikeuden toimia retkioppaana peruskalliolle ja luulen, että eniten he ja Hän opastivat minua siellä. Opin korvaamattomasti itsestäni ja Jumalasta ja elämästä ja luulen, että tämä oli yksi ainutlaatuisimmista.





Kiitos kaikille, jotka olitte paikalla ja niille, jotka tukivat rukouksin ja sanoin, vaikkeivat olleet.

Luulen, että kevät kurkoittaa jo pyyhkiäkseen pois mustavalkokuvat värien tieltä, niin että kesä voi taas maalata aurinkokosketuksensa kaikille pinnoille. Lyijykynäjäljet pyyhitään hiljaa silmien ulottuvilta päiväkirjoille ja tilalle sivellään kaikkia niitä sävyjä, joita päivät kaikessa täyteläisyydessään jaksavat kantaa.



Katso.

Elohopea tunnustaa viimein pienuutensa; talvi heittäytyy epätoivoisin kouristuksin painamaan oksat kaarille. Valkea koristaa tiet ja ripustautuu kaikkialle, mistä vain suinkin saa otteen. Keuhkojen pohjalla pakkanen surkastaa kaiken, mikä vaikeuttaa hengittämistä; jäädytetty todellisuus vie jääkerroksen taakse kaiken, mikä on riittävän kylmää ollakseen sulattamatta.
Tähdet on ripustettu takaisin taivaalle.


Kotiovi on raollaan useampaan huoneeseen; seinät hohkaavat lämpöä sanoissakin.

Ensimmäinen puolikas valuu sormieni läpi ja minun on vaikea hahmottaa, miten puolikkaat ikinä pysyvät pystyssä ollessaan yhtä täysiä kuin tämä.

Maa on routinut valkeaa. Tässä maailmassa pakkasellakin on valonsa; kylmää kouristelevat jääkiteet välkehtivät toivoa.

Olen valvonut pidemmälle öihin ja sekoittanut päivärajoja kuin niiden pehmeiden grafiikkakynien piirtämiä viivoja joilla näytetään sellaista mikä ei esitä.

Äänet vierelläni maalaavat kämmenselkiini ihmeitä ja minä näen miten kaikki on syvempää; ei-olevakin ulottuvuus aukenee ihmettelijälle.

Ilmaston lämpenemiseen
ei vaadita kosketusta
kasvihuoneilmiö
etenee kyllä ilmankin

Illat olivat pimentyneet jo hiukan päivien venymisen vastapainoksi.
Kiihtynein ja ajatustäyteleisin askelein poljin asfalttia jalkoihini, kuten muinakin keskiviikkoina joina uhraa koko ajatusmaailmansa sille, mikä sen ansaitsee. Kouvolan kirkon ristit hohtivat valoa kaikkien keinovalojen yläpuolella.
Löydän taas kaiken, mitä tarvitsen.
Kiitos.


[Kokonaiset keuhkot
hengittävät
Sinut
osissa

osissa
mutta kokonaisesta.]