19.2.2010
Micra lähtee kyntämään Suomen maanteitä lastinaan muutama kieltenopiskelija ja kasvatustieteilijä sekä puolet heidän maallisesta omaisuudestaan suuntanaan lentokenttä. Tunnelma on autossa vähintäänkin hilpeä aina lentokenttäparkkiin saakka, kunnes asiakaspalveluun kykenemätön henkilökunta, rahan suhteen nirso parkkimittari sekä lentoyhtiön yllättävät lisämaksut aiheuttavat itse kunkin ohimoilla epämääräistä tykytystä. Turhautuminen purkautuu kuitenkin K:n kaivaessa yllätyspullon takakontista ja seurueen päästessä porttien oikealle puolelle aiheuttamaan paheennusta kanssamatkustajien keskuudessa. Perillä sää on leuto ja katujen osalta suorastaan vetinen, ja valitettavasti tuo samainen kosteus siirtyy kenkiin jäädäkseen. Hotelli sijaitsee vanhassa kaupungissa muutaman hassun askeleen päässä kaikesta ja osoittautuu muiltakin osin varsin viihtyisäksi poreammeineen, jollei mukaan lasketa kaapista pullisteleviä verisiä pyyhkeitä ja katosta löytyviä epämääräisiä roisketäpliä. Iltaisella kävelyretkellä matkalaisille iskee jano ja he suunnistavat lähimmälle kioskille jossa englantia puhumaton mies katoaa pitkäksi aikaa rahojen kanssa toisaalle ojentaen sitten vähintäänkin hämäräperäisestä luukusta light kokiksen.
20.2.2010
Kiertelyä kaupungilla ja ostoskeskuksissa litimärissä kengissä. Himoitsemani Amélie kahvila löytyy eräästä kadunkulmasta, sisällä soi Edith Piaf ja sisustus on lajinsa kaunein. Leivokset katoavat nopeasti, mutta eteen ilmestynyt kahvi paljastuu maukkaan kermavaahtokerroksen alta paakkuiseksi oksennuksen oloiseksi rahkamössöksi, joka pullahtaa valitettavasti pintaan estäen itse kahvin hörsimisen nystyrän kaltaisten paakkujen takertuessa kitalakeen. Ilta sujuu viihtyisässä ravintolassa jonka jälkeen joukkio yrittää suunnata kaupungille, mutta pieni annos nesteitä avaa kyynelkanavat. Lopulta päädymme harhailemaan kadulle mukaan tarttunut turistijoukko kannoillamme.
21.2.2010
Aamiaiselle viehättävään pannukakkupaikkaan ja jatkoille kahvikupposen ääreen, jossa on tällä kertaa normaali rakenne. Lisää kiertelyä kaupungilla nyt jo vedestä tulvivissa kengissä. Kohtaamme ehkä rumimman lampun koskaan elomme aikana paikallisessa pitseriassa. Sen sijaan illalla edessämme levittäytyy käsittämättömän kaunis näkymä, kun kipuamme hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan baariin ihailemaan edessä levittäytyvää valomerta.
22.2.2010
Kengät näyttävät tässä vaiheessa jo siltä kuin ne olisivat syöpyneet vaahdoten, puhumattakaan varpaiden tunnelmista hautuvassa vankilassaan. Allekirjoittaneen talous uhkaa pettää bazari-alueella huivikauppiaiden keskellä ja muutkin tekevät osuvia sijoituksia. Hotellilla taksia odotelless pikkutytöstä on äärimmäisen hauskaa juosta ja hyppiä jokaista ryhmämme jäsentä vasten ja kiljuen samalla riivatunlaisesti. Oletettu taksikuski paljastuu eräänlaiseksi hämäräheikiksi yrittäessämme kysellä kyytiä lentokentälle johon miekkonen vastaa toistamalla yhä uudestaan ja uudestaan: "Vodka!" Lentokentän vessat jatkavat samaa roiskelinjaa hotellin peitteiden kanssa, joskin erite on toista sorttia. Pian olemmekin takaisin kylmässä mutta kiinteälumisessa Suomessa. Mahti reissu, vaikka oma roiskeeton sänky osoittaa taas viehätysvoimansa.