IRC-Galleria

19.2.2010

Micra lähtee kyntämään Suomen maanteitä lastinaan muutama kieltenopiskelija ja kasvatustieteilijä sekä puolet heidän maallisesta omaisuudestaan suuntanaan lentokenttä. Tunnelma on autossa vähintäänkin hilpeä aina lentokenttäparkkiin saakka, kunnes asiakaspalveluun kykenemätön henkilökunta, rahan suhteen nirso parkkimittari sekä lentoyhtiön yllättävät lisämaksut aiheuttavat itse kunkin ohimoilla epämääräistä tykytystä. Turhautuminen purkautuu kuitenkin K:n kaivaessa yllätyspullon takakontista ja seurueen päästessä porttien oikealle puolelle aiheuttamaan paheennusta kanssamatkustajien keskuudessa. Perillä sää on leuto ja katujen osalta suorastaan vetinen, ja valitettavasti tuo samainen kosteus siirtyy kenkiin jäädäkseen. Hotelli sijaitsee vanhassa kaupungissa muutaman hassun askeleen päässä kaikesta ja osoittautuu muiltakin osin varsin viihtyisäksi poreammeineen, jollei mukaan lasketa kaapista pullisteleviä verisiä pyyhkeitä ja katosta löytyviä epämääräisiä roisketäpliä. Iltaisella kävelyretkellä matkalaisille iskee jano ja he suunnistavat lähimmälle kioskille jossa englantia puhumaton mies katoaa pitkäksi aikaa rahojen kanssa toisaalle ojentaen sitten vähintäänkin hämäräperäisestä luukusta light kokiksen.

20.2.2010

Kiertelyä kaupungilla ja ostoskeskuksissa litimärissä kengissä. Himoitsemani Amélie kahvila löytyy eräästä kadunkulmasta, sisällä soi Edith Piaf ja sisustus on lajinsa kaunein. Leivokset katoavat nopeasti, mutta eteen ilmestynyt kahvi paljastuu maukkaan kermavaahtokerroksen alta paakkuiseksi oksennuksen oloiseksi rahkamössöksi, joka pullahtaa valitettavasti pintaan estäen itse kahvin hörsimisen nystyrän kaltaisten paakkujen takertuessa kitalakeen. Ilta sujuu viihtyisässä ravintolassa jonka jälkeen joukkio yrittää suunnata kaupungille, mutta pieni annos nesteitä avaa kyynelkanavat. Lopulta päädymme harhailemaan kadulle mukaan tarttunut turistijoukko kannoillamme.

21.2.2010

Aamiaiselle viehättävään pannukakkupaikkaan ja jatkoille kahvikupposen ääreen, jossa on tällä kertaa normaali rakenne. Lisää kiertelyä kaupungilla nyt jo vedestä tulvivissa kengissä. Kohtaamme ehkä rumimman lampun koskaan elomme aikana paikallisessa pitseriassa. Sen sijaan illalla edessämme levittäytyy käsittämättömän kaunis näkymä, kun kipuamme hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan baariin ihailemaan edessä levittäytyvää valomerta.

22.2.2010

Kengät näyttävät tässä vaiheessa jo siltä kuin ne olisivat syöpyneet vaahdoten, puhumattakaan varpaiden tunnelmista hautuvassa vankilassaan. Allekirjoittaneen talous uhkaa pettää bazari-alueella huivikauppiaiden keskellä ja muutkin tekevät osuvia sijoituksia. Hotellilla taksia odotelless pikkutytöstä on äärimmäisen hauskaa juosta ja hyppiä jokaista ryhmämme jäsentä vasten ja kiljuen samalla riivatunlaisesti. Oletettu taksikuski paljastuu eräänlaiseksi hämäräheikiksi yrittäessämme kysellä kyytiä lentokentälle johon miekkonen vastaa toistamalla yhä uudestaan ja uudestaan: "Vodka!" Lentokentän vessat jatkavat samaa roiskelinjaa hotellin peitteiden kanssa, joskin erite on toista sorttia. Pian olemmekin takaisin kylmässä mutta kiinteälumisessa Suomessa. Mahti reissu, vaikka oma roiskeeton sänky osoittaa taas viehätysvoimansa.

Kello 23:15 B nelosen asukit Bobo ja Santeri ovat valmistautamassa yöpuulle, kun ovelta kuuluu vieno koputus. Naapuri on jäänyt maidon haku reissullaan lukkojen taakse vain yökkärit ja pikkuruinen pyyhe päällään. Yrityksistä huolimatta emme saa kumpaakaan talonmiestä kiinni, vaan puhelut ohjautuvat vastaajaan. Vain hetkeä myöhemmin huomaamme kahlaavamme metrisessä lumikinoksessa ja tunkemassa allekirjoittaneen lähes 180 senttistä ruhoa sisään kylpyhuoneen alimitoitetusta ikkunasta tyylikkäästi pupuyökkäreissä ja papiljotit päälaella hulmuten. Oikean tekniikan löydyttyä ja Santerin irrotettua liikkumista estävän kengän jalastani luiskahdan yllättävänkin sulavasti kylpyhuoneen lattialle.

Olenpa ollut suorastaan säälittävän epäaktiivinen gallerian käyttäjä viime aikoina. Syynä lienee face.. koulukiireet. Ehkäpä siis lyhyt katsaus Bobon tekemisiin ja ihkutuksen kohteisiin kuluneen kuukauden ajalta:

Ne koulukiireet; Syrjäytymisen tentti eliminoi käteni, tuntuu kuin se sykkisi edelleenkin jotenkin epäterveesti.. Ainakin sain siis tekstiä aikaiseksi, vaikka sen tasoa on vähän paha lähteä arvioimaan. Onneksi avoimen yliopiston puolelta tuli kuukausi lisää seuraavan esseen palauttamiseen, joten jää enemmän aikaa facebo.. sen valmisteluun. Ja jee, englannin referaatti meni hyvin, tosin opettaja potki palauttetta antaessaan koko ajan jalkaani.

Internaatin iloista. Palohälyttimet järjestivät iloksemme korvia repivän konserton alkaen aamu neljästä kymmeneen, kunnes allekirjoittaneen hermot (ja kuulo!) pettivät ja oli lähdettävä evakkoon. Keittiössämme on muurahaisvallankumous, tosin nyt populaatio on hieman vähentynyt surmattuani satapäisen legioonan talouspaperilla murskaten.

Kÿlttÿÿriasiaa. Eilen koitti se historiallinen hetki, kun Santeri, tuo massachusettsilaisten autotallibändien (sekä heikkoina hetkinä myös Lady Gagan Bad Romance-biisin) vannoutunut kannattaja sekä allekirjoittanut Vesa-Matti Loirin musiikinystävä menivät katsomaan yhdessä SUOMALAISTA MUSIKAALIA! (Kyllä, kyseessä oli Jos rakastat by Neil Hardwick.) Saatoimme tosin nauraa vähän epäsovinnaisissa kohtauksissa, mutta kokonaisuudessaan voin ainakin omasta puolestani sanoa pitäneeni näkemästäni! Tätä voisi kuulla yhä uudelleen ja uudelleen: http://www.youtube.com/watch?v=WFtbgZggPcg

Tähkäiloista -ja illoista. M:n ja O:n megasynttärit päättyivät hämmentäviin tunnelmiin selätettyäni jälleen uusia Kielen ja kansainvälisyys linjan opiskelijoita ja ilmeisesti rikottuani kamereni, korjaajan mukaan erittäin perusteellisesti.

Ja vielä Riikasta, jee! Tästä aiheesta ei tuskin voi hehkuttaa liikaa. Noin kahden viikon kuluttua nimittäin Bobo, hänen huonetoverinsa sekä naapurinsa ja muuten vain hemaiseva opistoveli suuntaavat kulkunsa "Pohjoisen pikku Pariisiin" eräänlaiselle kulttuuri/syöntiretkelle. Ja maalliskuussa linjamatkalle Tallinnaan juuri sopivasti ennen pääsykoemateriaalin ulostuloa.

Työllistyin ensimmäisellä yrittämällä, mikä on ihmeen lisäksi erittäinkin hyvä juttu näinä aikoina. Tulevana kesänä kassamyymäläharjoittelija ja bonuskortti sekä kaikenkirjava asiakaskunta kohtaavat siis jälleen.

Bobo on palannut pisteeseen A viikonloppuisen Helsinki-Tampere rundin jäljiltä köyhänä (ja kylmettyneenä!) mutta verratenkin iloisena pitkien vapaus-aiheisten keskustelunpätkien jälkeen, syötyään vatsansa turvoksiin kiinalaisessa ravintolassa, nähtyään eduskuntatalon valoshown sekä elokuvan, jossa komeilivat sekä Johnny Depp, Heath Ledger että Jude Law (ja kaikki näyttivät Johnny Deppiltä!) ja seuratessaan sivusta kuinka viatonkin kansalainen voi sortua tahattomaan vandalismiin jäätyään kahden hierontalaitteen raha-automaatin kanssa. Kulkurifiilistä kasvattavat puheet hampurilaisen sipulirenkaista naapurikylän ikämiehen kanssa hämyisessä bussissa.

Kohtasin viimein vastineeni sarjakuvamaailmassa sekä ruotsalaisen luojani!

"Bobo oli lapsille suunnattu sarjakuvalehti, jota julkaistiin Suomessa vuosina 1978-1985. Sarjan luoja oli Lars Mortimer.

Bobo oli jonkinlainen peikko, jonka ainoa vaatekappale oli sulkahattu. Hän asui luolassa joka sijaitsi suuressa metsässä. Bobolla oli myös Flax-kiikari, joka mahdollisti salamannopean siirtymisen paikasta toiseen. Siirto tapahtui siten, että ensin kiikarin läpi katsottiin kohdetta mihin haluttiin päätyä ja sanottiin "kierrän kehät yx ja kax, saan esiin sanan FLAX!". Liikuttaessa kohteeseen mikä sijaitsi näkyvyysalueen ulkopuolella tarvittiin välisiirtoja.

Muita sarjan hahmoja olivat Nyppy, pieni, valkoinen ja kokonaan karvainen olento, joka kuului nyppyjen lajiin. Bobon tyttöystävä oli Klaara, aikoinaan metsään hylätty mollamaija." ( (Olenkin mies tai lepso mikä selittäisikin niin paljon)

Lähde: Wikipedia.

Pitelen juuri käsissäni Bobo:n helmikuun julkaisua vuodelta 1982. Kannessa komeilee suhteellisen irstas pikkukaveri ketarat levällään ilmeestään päätellen jonkinlaisissa sienihuuruissa. Päälaella komeilee tuo surullisen kuuluisa lätsäntapainen, eikä valitettavasti mikään muu peitä hänen karvaista olemustaan. Mukana on myös tuo ah niin kätevä Flax-kiikari, joka poistanee kaikki normaalin matkustelun luomat taloudelliset esteet.

Itse lehdessä onkin kaikkea mukavaa puuhaa pikkuväelle; Bobon onnenpyörä pyörähtää "kaikille niille, jotka eivät ennen ole päässeet onneaan kokeilemaan" ja Bobolle voi lähettää postia varta vasten suunniteltuun "Boboilua"- nurkkaukseen sekä värittää kuvan Bobosta, Klaarasta ja Nypystä "oikein hienoksi tauluksi", kunhan on ensin etsinyt ketun- tuon kiusanhengen- piilottaman naulapaketin! Bobo näyttää myös tykkäävän etenkin pienistä pojista (ei liene yllättävän ketään), sillä hän keräilee näiden kuvia ja julkaisee sitten näiden kuvia omia kieroja tarkoitusperiä palvelevassa lehdessään.

Voisin sanoa tämän olevan ratkaiseva askel kohti oman identiteetin löytymistä, nyt kun olen selvillä taustoista ja tiedän, miksi tunnen vetoa niin eriskummallisiin asioihin tässä maailmassa. Mitä muuta voisi olettaa tapaukselta, jonka ystäväpiirin kuuluu karvattomia nyppyjä ja joka ilmeisestikin olosuhteiden pakosta (huonosta taloudellisesta tilanteesta?) kekkuloi pitkin katuja vain sulka hatussaan hulmuten mukanaan vuoden 1980 viimeisintä tekniikkaa edustava eräänlainen teleportaation mahdollistava vempele (ja jonka piirtäjä on kaiken lisäksi ruotsalainen)?

Ja nyt kun vauhtiin pääsin niin...

Eli edellistä vastaava lista yhdeksästä hyvännäköisestä/kauniista naisesta ja haaste yhdeksälle kaverille samasta aiheesta.

Audrey Tautou
Audrey Hepburn
Alex Bledel
Katie Melua
Katherine Moennig
Winona Ryder
Lisa (sukunimestä ei tietoa, mutta American Next Top modelin parastaaikaa pyörivällä kaudella)
Kiira Korpi
Liv Tyler

Haastan kaikki kaksineuvoiset ystäväni ja pari muuta:

Httr_
|Twist
Chichicken
katsu^^
kumkwait

Vastaus haasteeseen: Laadi lista yhdeksästä (9) mielestäsi hyvännäköisestä/komeasta miehestä. Sitten haasta yhdeksän kaveriasi.
Eli yhdeksän mielestäni hyvännäköistä/komeaa miestä:

Johnny Depp
Tuomas Holopainen
Viggo Mortensen
Tommi Evilä
Jared Leto
Herra Ylppö
Peter Franzen
Ã…ke Lindman
Bob Marley

Tylsä päivä(kö) ja sen surullinen seuraus.

1. Avaa paint.
2. Piirrä siihen peikko, itsesi (prinsessana, haltijana tai keijuna), lintu, puu ja sateenkaari. Mutta et saa kumittaa kuvasta mitään!
3. Lisää piirrustus päiväkirjaasi ja haasta 4 kaveriasia mukaan.



Minulla on sellainen kutina, että kyseinen mestariteos jää vielä naivismin historiaan.

Viime ajat ovat olleet hyvin tahmeita. Ajatukset eivät pääse etenemään paksun limakerroksen läpi ja asiat tulee suoritettua lähinnä vaakatasosta käsin. Opiskelun kannalta viikkolla on ollut huomattava positiivinen vaikutus, mutta ihmismielelle ei liene hyväksi jos hän tuntee itsensä virkeystason perusteella lähinnä bataatiksi. Kontaktit normaaliin yhteiskuntaan ovat rajoittuneet pitkälti siihen, että huonetoveri on jossain vaiheessa iltaa avannut oven ja kutsunut naapurit nauramaan sängyssä makaavalle "möykylle", niinkuin he tuota kasaa leikkisästi tapaavat kutsua.

Lähtisikö sitä seuraavaksi rykimään hengitykselle kulkureittiä vai aivastelemaan päätään pöydänkulmaan?